Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Haimasyöpä voitti

Voin kuvitella miltä sinusta nyt tuntuu.
Minun rakas mieheni kuoli joulukuussa 2011 haimasyöpään. Vuoden hän sai elää diagnoosin jälkeen. Tehtiin iso leikkaus mutta syöpä vain eteni. Hänellä oli paljon kipuja. Hän ei halunnut luovuttaa elämää, olihan vasta kuollessaan 59 vuotias. En olisi itekään halunnut häntä luovuittaa pois.
Elämä kuoleman jälkeen oli kamalaa, voi sitä kyynelten määrää. Koin että kukaan ei ymmärrä ja eihän sitä voikaan ymmärtää jos ei ole samaa kokenut. En halunnut elää ja toivoin että minullekin tulisi syöpä että pääsisin pois. Paljon oli syyllisyyttä, miksi en huomannut aiemmin oireita ja miksi en silloin ja silloin tehnyt niin ja niin.

Mutta elämä vain jatkui ympärillä. Oli vain selvittävä päivästä toiseen. Suruprosessin kävin läpi perinpohjin.

Työ ja tekeminen antoi tarkoitusta elämään, aluksi se oli suorittamista, mutta nyt kun aikaa on kulunut lähes 3 vuotta osaan jo jopa iloita työstä ja sen tuloksista. Työ antaa minulle voimaa jaksaa. Toki lapset ja lastenlapset ovat elämässä kaikkein tärkeimpiä nyt. Suurin käänteentekevä viikonloppu oli kun osallistuin Syöpäyhdistyksen "Läheisensä syöpään menettäneiden" viikonloppukurssille. Tämän jälkeen oli helpompaa.

Sinulla on nyt surun aika, sinulla on lupa surra. Ei tarvitse ajatella että kyllä aika auttaa. Suru vain pitää käydä läpi ei ole oikotietä. Mutta elämä kantaa kaikkina hetkinä.
Toivon sinulle voimia.
rakkaus ei katoa | 8.10.2014 klo 08:11:30