Re: Mieheni menehtyi

Mieheni kuolemasta on kulunut nyt kolme kuukautta. Muistot viimeisistä päivistä kotona, viimeisestä kolmesta päivästä sairaalan saattohoitoyksikössä jonne oli lähdettävä kun kipuhoitoa ei saatu kotona hoidetuksi, viimeisestä yöstä, viimeisistä tunneista ja sitten viimeisestä yhteisestä hetkestä ovat päällimmäisiä muistoja vielä pitkään. Tiedän kyllä että kriisissä on omat vaiheensa jotka vaan täytyy käydä läpi, mutta se ei tuo lohtua sille tosiasialle että toinen on pois. Suurin suruni syntyy mieheni puolesta, hän ei todellakaan ollut valmis kuolemaan. Miksi meille kävi näin, miksi minun puoliso? Näitä samoja ajatuksia pyörii myös mielessäni päivittäin. Toivon meille kaikille rakkaan puolisonsa menettäneelle voimia tähän kevääseen, ja uskoa siihen että joku päivä elämä on aavistuksen verran helpompaa ja ne kauniit, yhteiset muistot palaavat mieleen.