Re: Mun äiti kuoli

Heippa!

Mitäpä tuohon sanoisin, menetin siskoni samaiselle syövälle viime
keväänä. Keuhkosyöpä vaan on sellainen, että ikävän usein toteamisvaiheessa se on jo levinnyt niin pitkälle, että loppu tulee
sitten äkkiä. Sisareni sairasti kaiken kaikkiaan alle kolme kuukautta, sitä ennen oli täysin oireeton. Mitä nyt pientä flunssaa.

Elät vaikeata vaihetta, johon ei auta kuin aika. Näin minulle on sanottu. Menetin sisareni maaliskuussa ja mieheni toukokuussa, sitä
ennen sairastin itse rintasyövän viime talvena. Tänään yritän kerätä
rohkeutta mennä töihin ilman peruukkia. Jotenkin näistä asioista vaan selviää ja jatkaa eteenpäin.

Vaikeita hetkiä on ja tulee olemaan edelleenkin, minä olen turvautunut välillä jopa auttavaan puhelimeen. Ihan hirveästi voimia sinulle ja kaikille läheisillesi. Tärkeintä on, ettet jää yksin
surusi kanssa, älä epäröi hakea apua, vaikka tuntuisikin, että joka puolelta tulee aina seinä vastaan.

Toivon, että te sisarukset löydätte turvaa ja tukea toisistanne.
Aikaa ja aikaa ja itkua ja surun läpikäymistä se prosessi vaatii, mutta joskus
vielä sinäkin huomaat, että kyllä se aurinko paistaa meillekin.

En minäkään ole pystynyt vielä heittämään kaikkia mieheni tavaroita pois, nukun edelleenkin hänen tyynynsä vieressä. Joskus vielä ehkä
voin vaihtaa siihen tyynyliinan, mutten vielä. Jotenkin vaan se
tavaroiden hävittäminen on vaikeaa, mutta kohdallasi saattaisi auttaa,
jos vaikka pikkuhiljaa pussukka pussukalta kävisit ne läpi ja itkun kera sitten hävittäisit ne. Saisit alkuun sen surutyön.

Sitä parempaa päivää odotellessa. Muista kuitenkin, ettet ole ihan yksin, sinulla on ne sisarukset.

Isoin voimahalein ja rutistuksin
Marke