Äiti meni minultakin

uusiutuneeseen paksusuolensyöpään myöhään eilen illalla, noin tunti käyntini jälkeen. Hoitajat lupasivat ilmoittaa vaikka yöllä, jos muutoksia tulee. Eivät ilmoittaneet ennen aamua. Eikä päivystävä lääkäri sopinut mitenkään lähiomaisen kanssa elvytyskiellosta, teki päätöksensä itse.

Kaikista suurin järkytys aamulla surun keskellä oli jäähyväisten jättö sairaalan pesuhuoneessa suihkun ja wc-pöntön välissä. Ei kuulemma ollut muita ikkunallisia (piti saada auki) tiloja vapaana - sairaalassa! Järkytyin enkä saa tätä kuvaa mielestäni. Juuri tämä hetki oli tärkeä - jäähyväiset. Hoitajilta ei tullut edes osanottoa suruun. Pistää niin vihaksi!

Viha kantaa surun keskellä yllättävän pitkälle... Vaikka en tällä äitiäni takaisin saa, voin edelleen vaikuttaa tai vaikeuttaa asioita. Vainajallakin on vielä jonkinlainen oikeus loppuasioihinsa. Siitä minä tulen pitämään huolen.

Jaksamista kaikille loppusuoralla! Älkää kuolko sairaaloissa!