Re: suru on tullut jäädäkseen...

Hyvää iltaa kaikillee.

Aisylle ja vain ikävä jää: Suruprosessi on pitkä ja eka vuosi on vaikein. Itselläni vaikein aika alkoi sen jälkeen, kun äitini perunkirjoitus oli tehty ja kaikki viralliset hommat tavallaan ohi. Sen jälkeen tuli tyhjyys ja elämänilo katosi noin 6 kk. Sitten se onneksi palasi.

Aisy, minäkin hoidan vanhuksia (42 v) ja tosiaan minultakin kyselevät perheestä. Ei tähän suruprosessiin ole mitään oikeaa aikaa tai tapaa. Voin sanoa kokemuksesta, että kyllä siihen menee ainakin vuosi, ennen kuin suru alkaa jotenkin hellittää. Onhan se aina läsnä jollain tavalla, mutta nyt pystyy jo muistelemaan äidistä niitä hyviä asioita. Lähihoitajan työ antaa itselleni todella paljon ja antaa elämälleni merkityksen. Olen tänä kesänä saanut ekan pitkän kesäsijaisuuteni ja olen yhdessä palvelutalossa koko kesän. Ihanaa, että ehtii kunnolla tutustua hoidettaviin. Hyvin on siellä otettu vastaan.

Olkaa itsellenne armollisia. Aika auttaa. Voimahalit molemmille ja kaikille muillekin.