Re: Voimia kaikille surussanne

Hyvää huomenta läheisenne syövälle menettäneet.

Minä menetin äitini pitkälle levinneelle ja aggressiiviselle kohtusyövälle 7 kk sitten tänään ja olen myös pysytellyt poissa näiltä palstoilta. Olen ollut aika hiljaa ja halunnut ottaa etäisyyttä syöpään nyt kun äiti on poissa.

Edelliset kuukaudet ovat menneet ihan ok, mutta tänä aamuna tuntuu pahalta. Tuntuu pahalta, on ikävä, itkettää ja kaikkea mahdollista. Minusta ei ole tuntunutkaan näin pahalta aikoihin.

Kyllä minunkin äitini toivoisi, etten jää siihen suruun vellomaan, vaan elämä jatkuu. Joo no jatkuuhan se, mutta tyyliin yksi askel eteen ja kaksi taakse.

Huolehtija: Ajattelen aika lailla samoin kuin sinä, että vaikka äitini on fyysisesti poissa, on hän silti jollain lailla läsnä. En pitkään aikaan tuntenut hänen läsnäoloaan, mutta nyt taas. Tiedän, että hän kulkee rinnallani ja tukee minua sieltä jostain. Hän elää minussa ja minun kauttani ja on paljon asioita, joita minä hänen poistuttuaan aion tehdä. Nyt kun on kuukausia kulunut, niin tajuaa vasta oikeen konkreettisesti sen, mitä äidin menettäminen tarkoittaa. Se tarkoittaa hyvin monia asioita. Kyllä minäkin keskustelen äitini kanssa ja joskus hän ilmestyy uniini. Uskon, että hän puuttuu tarvittaessa asiaan, muuten vain tarkkailee minua ja isääni. Minulla on kuitenkin äitiini henkinen katkeamaton yhteys.

En tiedä miten te muut äitinne menettäneet olette kokeneet sen menetyksen, mutta itse olin näiden virallisten juttujen jälkeen kuukausia aika turta. Mikään ei tuntunut miltään, en osannut tarttua mihinkään, en saanut mitään aikaan enkä osannut oikein pyytää apua. Äitini oli tärkein henkinen tukipilarini ja onneksi tilallle on tullut toisia. En vaan ole osannut pyytää heiltä apua.

Cambrigde: Minä olen sairastanut vaikeaa masennusta viime talvesta lähtien ja muutenkin minulla on siihen taipumusta. On sellanen ollut aiemminkin. Minulla on siihen lääkitys. Onko sinun masennuksesi hoidossa, syötkö mitään masennuslääkkeitä ja oletko käynyt missään ammattilaisen luona juttelemassa? Suosittelen lämpimästi molempia tarpeen mukaan.

Mä senkin takia olen pysynyt poissa näiltä palstoilta, koska työni puolesta (olen vanhustyön lähihoitaja) joudun aika usein hoitamaan saattohoidossa olevia syöpäpotilaita. Olen hoitanut aika monta saattohoitopotilasta. En nyt vähään aikaan kuitenkaan. Sekin tekee tilanteesta riippuen aika pahaa, kun mulla aktivoituu muistot äitini viime vaiheista. Hoitotyössä konkreettisesti näkee toisen kivun, pahan olon ja mitä sitten onkaan. Kuolemaa mä en ole vieläö töissä kohdannut, mutta jonain päivänä sekin tapahtuu. Eli töissä joudun päivittäin kohtaamaan näitä asioita, niin siksi en paljon täällä pyöri.

Nyt kuitenkin piti tulla tänne purkautumaan, koska te täällä tiedätte ihan tasan tarkkaan mitä oman vanhemman menettäminen merkitsee. Jaksamista kaikille suruunne ja uskotaan siihen, että elämä jatkuu joskus päivä ja askel kerrallaan.