Re: Äitini kotisaattohoidossa -munasarjasyöpä

Osanottoni suruusi. :(
Sinä kerroit miten viimeiset hetket äidilläsi tapahtui ja olen aika kiitollinen että kerrot, koska minä en kerinnyt äitini vierelle.
uskon, että myös meidän äiti kuoli yhtärauhassa kuin sinunkin.

Itse en ollut valmis jättämään ollenkaan jäähyvästejä, en vain pystynyt. Meinasin kirjoittaa kirjeenkin, mutta mitään en pystynyt kirjoittamaan ja viimeinen tapaaminenkin meni vaisusissa tunnelmissa.
Mulla on niin paha mieli.. mikseen sanonut mitään!! vaikka mitä se olisi ehkä hyödyttänyt. Olisinhan voinut sanoa, että olethan minua vastassa tai jotain muuta vastaavaa.
Mulla on vaan niin kauhea ikävä, ettei tästä tuu mitään.
Onneksi lapset vaatii niin paljon, että se vie ajatuksia pois, mutta
tuntuu että tätä pitäisi jotenkin purkaa ..tätä pahaa oloa.
vai tuleeko tämä olemaan aina tälläistä.

nyt pelkään että isä ei enää kauaa kestä.
sanoi kyllä että surun kanssa on oppinut elämään mutta oli laihtunut niin paljon.. käsien iho oli ihan läpikuultavaa ja verisuonet näkyi..

en tiiä. tuntuu vaan ettei mistään tule mitään.
opiskelut junnaa vaikka on jäljellä enää yksi hemmettin 5 vkon harjottelu. Mies ei ymmärrä että suren kokoajan. en jaksa mitään avioliittoa hoitaa.
no, ehkä huomenna on taas eri fiilikset.. ylämäki alamäki..

olen niin kateellinen, että niin monella on äiti vielä.