Luonnollinen kuolema?

Mitä on luonnollinen kuolema nykyisessä ympäristössä, jossa lääketiede kykenee ylläpitämään elämää pitemmälle kuin koskaan aikaisemmin? Kuka voi antaa luvan hoitamatta jättämiseen? Kuka voi määrittää mikä on elämänarvoista elämää, mikä kärsimyksen pitkittämistä?

Onko kuolemansairaalla oikeus elää, oikeus saada hoitoa tulehduksiin, bakteeritauteihin kuten keuhkokuumeeseen? Mitä jos hän ei itse kykene asia määrittelemään. Miten omainen tai lääkäri voi saada vaikuttaa läheisensä kuoleman ajoitukseen ja tapaan? Mennäänkö tässä jo liian pitkälle, lääketieteen kaikkia keinoja käytettäessä tai toisaalta käyttämättä jättämisessä? Miten ristiriitaista?!

Harva varmaankaan ymmärtää, että kuolemaan liittyy tällaisia kysymyksiä. Tai sitä on vaikea ymmärtää ennen kuin tilanteeseen joutuu. Kuolema ei olekaan ulkoapäin tuleva asia, vaan jotain, johon tulee ottaa kantaa, jotain jota vastaan taisteleminen tulee ehkä jossain vaiheessa vain lopettaa.

Kuinka kuolla hyvin? Tuskin kehkokuumeeseen kuoleminen on hyvä kuolema? Vaikea ymmärtää, että kukaan haluaisi jättää tällaisen taudin hoitamatta. Tukehtua ylenmääräiseen liman kertymiseen. Tämä on vain yksi esimerkki. Mutta kuinka moni jaksaa taistella läheisensä rinnalla hyvän kuoleman puolestapuhujana ja varmistajana. Joskus tuntuu siltä, että moni haluaa vain, että kuolema tapahtuu nopeasti, kuolemisen laadusta välittämättä, tai juuri sitä ajatellen.