Re: Äitini saattohoito

Puhut asiaa.

Äitini ehtisi olla 10 päivää saattohoidossa ja ruikutti koko sen ajan, kuinka huono on hänen siellä olla. Olisi halunnut kotiin, mutta se ei olisi ollut mahdollista liikkumisten yms. kannalta.

Lääkäri kysyi äitiltä, mitä lääkkeitä milloinkin halusi, vaikkei äidillä ollut hajuakaan, mitä hänen tilassaan pitäisi ottaa. Aivan järkyttävää. Emme todellakaan olleet tyytyväisiä toimintaan. Pahinta oli se, että meitä omaisia ei pidetty yhtään ajan tasalla tapahtumista. Tiedä häntä, oliko sitten äitini oma toive, mutta olisihan se ollut hyvä tietää, että kun illalla äidin luota läksin, niin aamulla äiti ei ollut enää tajuissaan. Sairaanhoitajat ja lääkärit kuitenkin myönsivät tietäneensä äitini menehtyvän pian, mutta minä en tietenkään halunnut asiaa käsittää eivätkä sairaanhoitajat sanallakaan vihjanneet, mistä oli kyse. Jos olisin tiennyt, että ne keskustelut jäivät viimeisiksi äitini kanssa, olisin käyttänyt sen hetken täysin erilailla.

Jälkikäteen kävin juttelemassa saattohoito-osastolla. Halusin vastauksia kysymyksiini. Silti jotain jäi kaivertamaan... miksei ihmisen viimeisiä päiviä voida tehdä elämisen arvoisiksi? Kivuista äitini ei niin paljon joutunut kärsimään, mutta henkisellä tasolla äitini oli aivan loppu ja tosiaan - ei yhtään viihtynyt saattohoito-osastolla eikä kokenut, että häntä olisi hoidettu siellä hyvin.