Äidin omaishoitajana

Äidilläni todettiin jo kaksi vuotta sitten aivokasvain, gliooma. Toteamisen jälkeen suoritettu kolme eri leikkausta ja lääkärit eivät edelleenkään osaa sanoa ennustetta. Äitin oikea puoli kehosta vaurioittunut niin ettein oikea käsi eikä jalka toimi kunnolla. Puheen ymmärrys on myös aika ajoin kadoksissa. Äidin omasta puheesta ei saa selvää kukaan muu kuin me perheen jäsenet, sekin arvaten mistä milloinkin on kyse.
Olen hoitanut äitiä nyt puoli vuotta ja tähän mennessä äidillä on ollut suhteellisen hyvä mieli ja positiivinen asenne vaikka vointi onkin heittänyt kärrynpyörää. Nyt on kuitenkin asiat kääntyneet päälaelleen. Omatkin ajatukset ovat olleet jo jonkin aikaa maassa. Äiti ei enää halua mennä ulos eikä haluaisi syödä lääkkeitä. Uni voittaa jo telkun katselun ja hymystä ei ole tietoakaan. Kaikki tuntuu olevan per...stä. Äidin turhautuneisuus ja kärsimys näkyy kasvoista ja huono vointi on jokapäiväistä. Olen itse siinä pisteessä, että välillä tekisi mieli luovuttaa ja jättää hoitaminen ammattilaisille. Kun tämä läheisen tuska alkaa olla painava taakka. En kuitenkaan vielä ole antanut periksi joten kai tässä sisulla mennään. Inhottaa edes ajatella asiaa niin, mutta minkäs teet. Yritän kuitenkin kaikin voimin antaa mahdollisimman paljon rakkautta ja tukea.
Saisinpa hänet edes ottamaan enemmän kipulääkettä. Siihen ei auta edes lääkärin suositus. En edes ole varma ymmärtääkö äiti oikeasti tilannettaan. Kun vielä pari kk sitten hän ajatteli tämän kaiken olevan väliaikaista. Nyt kuitenkin mennään päivä kerrallaan eteenpäin ja katsellaan mitä syksy tuo tullessaa.