Re: Äitini kotisaattohoidossa -munasarjasyöpä

en tiedä miten voisin lohduttaa. täällä kyyneleet valuu kun luen ja kirjoitan tätä.
kun luin kirjoitusta tulee viimevuosi mieleen oman äidin kohdalta.
kun tuli se viimeinen henkäys , odotti ei tullutkaan enää , ei rintakehä noussut. meillä äidin henkitys muuttui muutamaa tuntia ennen ihan toisenlaikseksi ja siitä hoitajat tiesivät että kohta ..
Vaikka sen tietää tällaisessa tilanteessa että loppu tulee. ei millään kuitenkaan luovuttaisi rakasta pois. olo on hyvin ristiriitainen ajattelee äitiä ja sitt itseä miltä se tuntuu.
Ihanaa kun ehdit äidille kertoa tunteesi ja ihan varmasti äitisi kuuli vaikka ei edes kaikkiin pystynyt vastaamaan.
kaipaus , ahdistus tyhjä olo seuraa pitkään, aluksi jokapäiväistä sitten tulee aika ajoin. mun oma äitini oli mun tukijani, kuulijani, jolle voin kertoa hän kuunteli ja lohdutti. sain jotenkin voimaa niistä viimeisistä päivistä kun äidin sänkyn vierellä oltiin. sai "hoidettua" äitiä niinkuin hän meitä oli hoitanut.
menee jonkin aikaa ennenkuin tajuaa menetyksen ja vieläkin nytkin kun ilmoitettiin ystäväni kuolemasta . ensimmäiseksi ajattelin että soitan äidille hän osaa mua lohduttaa. mutta...

haleja sinnepäin syksyiseen viikonloppuun
Tarja