Re: Äitiä aina niin ikävä

Hei!

lämmin osanotto menetykseesi. oli surullista lukea kirjettäsi.
on tosi raskasta olla sairaan vierellä ja vielä taistella että häntä autettaisiin tai saisi apua kipuun. vaikka nykyisin kuinka puhutaan että pitäisi saada kivut pois. niin ei aina ole niin helppoa.
menetin äitini 31.7.2009 hän oli viikon saattohoito kodissa missä sitten sai kivun lievityksen ja oli aika rauhallinen. tajuttomana kuitenkin 3 pv ennenkuin pääsi pois. mutta v. 2003 kun veljeni kuoli syöpään niin ei millään meinnanut saada kipupumppua. pari päivää oli ihan hirveitä. yhtenä päivänä kun oltiin katsomassa häntä terveyskeskuksessa niin morfiini piikki kesti korkeintaan tunnin ja uutta ei saanut antaa vaikka toinen oli kauheissa tuskissa se oli ihan hirveetä. sitten kun sai sen pumpun niin oli tajuttomana muutaman päivän ennenkuin nukkui. mutta oli rauhallinen.

on sunkin elämä raskasta siskosi ja isäsi kohdalla kun ett niiltä saa tukea. onneksi miehesi on tukena ja lapsi antaa varmaankin voimia kun on yritettävä. tuo ikävä on tuttu tunne.
mulle vielä nytkin vaikka aikaa on kulunut tulee mieleen että kerron äidille tämän jutun tai mitä olen tehnyt. äidin menetys on mielestäni raskas . vaikka sitä toiset saattaa vähätelläkin. sun äiti oli vielä nuori nuorempi kuin minä niin tuntuu tosi pahalta, että ei saanut nauttia lapsenlapsistaan. mun äiti oli iäkäs 89 kun nukkui pois mutta en vielä häntä olisi antanut. kun on ollut tuki turva elämän myrskyissä.

en tiedä mitenkä voisin sinua lohduttaa . ikävä vie aikaa. joskus se enää ole jokapäiväistä mutta seuraa aina mukana. sitten kun tulee juhlapyhät niin on entistä raskaampaa.

voimahalit sinulle
tarja