Re: käytännön asioita, suru, saattohoito ja sairasloma

Hei!

Oma isäni kuoli alle kuukausi sitten suht nopeasti edenneeseen syöpään. Nopeushan toki on katsojasta kiinni, mutta tässä tapauksessa diagnoosista kuolemaan meni alle vuosi. Alusta alkaen tiesimme ettei isä tule enää paranemaan, mutta luulimme saavamme vielä aikaa enemmän kuin sitä lopulta annettiin.

Isän kunto alkoi kesän lopulla laskea nopeasti ja hän tekikin päätöksen, ettei halua jatkaa enää hoitoja kun niillä ei onnistuttu hidastamaan syövän etenemistä. Saattohoitopäätös tehtiin noin kolme viikkoa ennen kuolemaa ja samalla isä siirrettiin syöpäosastolta saattohoito-osastolle. Saattohoito-osastolta isä sai kulkea kotona niin paljon kuin jaksoi ja olimmekin noin kaksi viikkoa näistä kolmesta kotona yötä-päivää kotihoidon turvin. Vain viimeisen viikon isä oli kokonaan osastolla kun ei jaksanut enää lähteä kotiin.

Minä ratkaisin vapaani siten, että jäin lomalle heti saattohoitopäätöksen tultua. Tämän vuoden lomia minulla oli käyttämättä vielä kaksi viikkoa, joten käytin ne ensin. Työnantajani oli onneksi joustava ja sain luvan käyttää ennakkoon tulevia lomia, joten niitä käytin myös kahden viikon edestä. Olin siis lomalla saattohoitopäätöksestä lähtien aina isäni kuolemaan asti ja vielä kolme päivää sen jälkeen, yhteensä noin kuukauden verran.

Jälkikäteen ajateltuna lomalle jäänti oli tähänastisen elämäni yksi parhaimpia päätöksiä. Saimme viettää isän kanssa vielä päiviä jutellen ja yhdessä ollen, vasta reilu viikko ennen kuolemaansa isä alkoi olla niin väsynyt, että juttelemiset vähenivät voimakkaasti. Sairaslomaa en koe tarvinneeni, mutta jos minun ei olisi ollut mahdollista käyttää lomapäiviä, olisin kyllä keksinyt keinon, vaikka sitten sairasloman merkeissä. Palkattomiin vapaisiin olisi myös ollut mahdollisuus, mutta niitäkään en käyttänyt muuten kuin yksittäisiä päiviä ennen saattohoitovaihetta.