Re: Äitini kotisaattohoidossa -munasarjasyöpä

Olen todella pahoillani äitisi puolesta.
Olo on varmasti tyhjä ja ikävä kova.

Olen itse hoitanut puolisoani nyt kotona saattohoidossa juhannuksesta asti, hän on 37-vuotias ja aiemmin aivan terve mies. Huhtikuussa meni töissä tajuttomaksi ja aivoista löytyi kasvain, joka leikattiin toukokuun alussa. Kesäkuun alussa, kun sädehoidon piti alkaa, oli kasvain räjähtänyt päässä ja levinnyt selkäytimeen, rintarankaan.
Parantavaa hoitoa ei ole. Silloin sanottiin että elinaikaa on joistakin viikoista muutamaan kuukauteen.

Nyt kunto on romahtanut täysin viimeisten päivien aikana.
Kipupumppu on asennettu 3 vk sitten ja annostusta nostettiin eilen taas. Kotisairaalasta käydään 2 x pv pistämässä kortisonia aivopaineen hillitsemiseksi.

Vaikka lopun tietää lähenevän ja tuovan rakkaalle ihmiselle helpotuksen kärsimyksiin....siis järjellä käsiteltynä pois nukkuminen on helpotus, niin tunnepuolella onkin aivan eri juttu.
Olemme olleet onnellisesti naimisissa 18 vuotta ja meillä on kolme teini-ikäistä lasta. Mieheni sairastuminen tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja nyt odotetaan vain mikä päivä lähtö tulee.

Kun luin kokemuksiasi, minulle tuli kyyneleet silmiin.
Onneksi sait viettää äitisi vierellä viimeiset päivät.
Aika parantaa haavat ja kauniit muistot jää....tyhjiä sanoja tässä kohtaa.

Annan sinulle jättimäisen halauksen ja toivon voimia ja kestävyyttä surun ja ikävän läpikäymiseen.