tukea kuolemaan

Siskollani paksusuolen syöpä on levinnyt maksaan, keuhkoihin ja aivoihin. Keuhkot eivät toimi hyvin ja hän tarvitsee jatkuvasti lisähappea. Aivoissa kasvaimet painavat puhekeskusta ja puhuminen on hankalaa. Siskoni on ihan keltainen, kun maksa ei toimi hyvin. Hän voi kuolla minä päivänä tahansa. Hän kyllä ajattelee asioita ja puhuukin vaikka välillä sanoja ei löydy.

Siskoni on ollut uskovainen ja hän on luottanut jumalaa ja odottanut, että hän parantaa. Nyt hän on pettynyt jumalaan, kun tämä ei ole parantunutkaan. Jonkun verran olemmekin puhuneet kuolemmasta.

Eilen hoitaja kertoi, että siskoni olisi halunnut puhua kuolemasta mutta hoitaja oli sanonut, että ajattele vaan kauniita muistoja.Se nyt ei ole oikea vastaus. Jos haluaa puhua kuolemasta, siihen pitäisi olla mahdollisuus. Kun on jonnekin menossa, ei silloin ajatella menneitä. Näin ajattelen.

Onko teillä kokemuksia tai ehdotuksia siitä, miten kuolemasta ja siihen valmistautumista voi puhua?

Mistä voisin itse saada apua tähän pulmaan?