Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Saattohoito

Re: Äitini kotisaattohoidossa -munasarjasyöpä

Äitini tosiaan eilen menehtyi ja olen koko illan ja yön miettinyt. Käynyt läpi niitä viimeisiä hetkiä. Minuutti minuutilta...

Menin aamulla aikaisin äitini luokse. Kuulin, että hänen hengitysääni oli muuttunut edellisillasta, se oli silloinkin ollut jo raskasta. Otin äitiä kädestä kiinni ja kysyin, että äiti sattuuko sinua, olen tässä. Ei vastausta, mutta hänen äänensä muuttui hieman, en tiedä rauhoittuko hän sitten kun tulin. Hänen vasen kätensä teki samaa pakkoliikettä, ylös, alas, sivulle kuin parina muutaman päivänä. Oikea käsi ei ollut liikkunut moneen pvään.

Hälytin hoitajat paikalla heti vielä aamusta, sanoin että nyt on kiire, äidin hengitys on muuttunut yön äänekkään rohivsevaksi ja äiti piti ehtiä pestä puhtaaksi koska ulostetta oli tullut. Hoitajajia odotellessa hain kahvikupin ja istuin äidin sängyn vierellä. Rukoilin mielessäni, että äidin ei tarvitsisi kärsiä kauaa ja että me kestämme tämän. Kyyneleet valuivat kahvikuppiini. Huomasin myös yhden hengityskatkoksen äidillä.
En jättänyt äitiä, pidin kädestä kokoajan.

Minun piti lähteä viemään tyttäreni kouluun koska ulkona oli kova vesisade, isäni meni äidin luokse siksi aikaa. Tulin takaisin ja hoitajatkin tulivat melko pian. He lisäsivät vielä kipulääkettä varmuuden vuoksi(oli kokoajan ollut fentanyylilaastari) ja ehtivät äidin pestä.

Hoitaja kutsui meidän huoneeseen, että nyt kannatta tulla heti. Menin äidin viereen, puristin kädestä, hän hengitti kaksi henkäystä ja sitten tuli hiljaisuus. Odotin kokoajan että rintakehä nousisi, mutta ei. Koko kehoni tärisi ja itkin, isäni tuli viereeni. Hoitaja laski minuutteja. Äiti oli poistunut tästä elämästä.

Onneksi sain sanottua äidille niinä viimeisinä päivinä, että hän on minulle tärkeä, että ei ole mitään hätää. Ja hän kyllä toisinaan tiedosti läsnäoloni, koska hän vastaili vielä kun jaksoi/pystyi. Mietin, että oliko äidillä toispuoleinen halvaus koska oikea puoli ei liikkunut ja kun vasen käsi teki toistuvasti samaa liikettä loppupäivinä.

Äiti on nyt poissa, kaipaan häntä niin paljon.
mh | 4.9.2010 klo 09:37:42