Re: Rakkaallani muuta viikko aikaa

Voi, olen todella pahoillani lukiessani kirjoitustasi. Miehesi syöpä vaikuttaa etenevän aggressiivisesti, eikä sellainen ole koskaan helppoa läheisille, rakkaille omaisille. Lapsen surusta on kirjoitettu aika paljon, ja varmasti kuntasi lastenneuvolan kautta saat tietoa, mistä voitte yhdessä saada ammattiapua kohdata tämä perheenjäsenenne sairastumisesta aiheutunut suru ja ahdistus. Ainakin meilläpäin (pk-seutu) tällaisia palveluja on tarjolla, ja ehkä näistä voitte saada tietoa jopa miestäsi hoitavan sairaanhoitoyksikönkin kautta. Älkää jääkö yksin suremaan, ammattilaisen tarjoama tuki on tärkeää, ihan erityisesti lasten surun käsittelyyn.
Toivon teille voimia tänä raskaana aikana ja jaksamista, vaikka aika tuntuukin pysähtyvän ja elämä myös. Itsekin menetin läheiseni pari vuotta sitten; hänen saamastaan syöpädiagnoosista meni alle 5 viikkoa kuolinuutisen saamiseen. Se aika oli niin raskasta, jota vielä jälkeenpäinkin hieman ahdistuneena muistelen. Olisi itse pitänyt tukeutua johonkuhun ammattilaiseen, mutta en sitä tehnyt. Suosittelen teille, ja uskon, että saisitte siitä edes hitusen apua ja "välineitä" työstää näitä raskaita asioita.

Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi, ja tietenkin toivon vielä ihmeparantumista miehellesikin. Pitäkää huolta toisistanne.