Re: Äitini saattohoito

Hei. Olen todella pahoillani tilanteestanne. :(
Minunkin äidillä oli todella kovat kivut vielä kotona ollessaan, ja lääkkeitä aika hyvin kuitenkin tarkkailttiin, mutta lääkärihän sen aina loppukädessä teki, eli kotihoito kävi äidin luona ja sitten pyysi lääkäriltä reseptiä.
Sitten kun hän oli saattokodissa niin joutui sielläkin vielä odottelemaan, ennenkuin sai kipupumpun,, koska niitä ei vain ole jokaiselle. Ilman kipupumppua olisi varmasti ollut todellista tuskaa.
Olen tosi harmissani, että olet joutunut katsomaan rakastasi siinä kunnossa..ja se, kun ei voi tehdä mitään niin sekin tuo tuskaa.

Meilläkin äiti oli ensin 4 hengen huoneessa. Tutustui huonetovereihin ja kun yksi ja toinenkin alkoi tehdä kuolemaa siinä samassa huoneessa.. sitä tuskaa ja pelkoa ei voi varmaan edes kuvitella, miltä se tuntuu olla siinä samassa huoneessa. Mun äiti sanoi että se oli todella kauheaa katsottavaa, etenkin jos kuoleva oli tuskainen. Onneksi hän sai sitten yhen hengen huoneen.

nää on niin ikäviä asioita. :(
Sinun tilanteessasi luulen, että sun pitäisi vaan puhua ja puhua. Käydä läpi jonkun ammattilaisen kanssa kokemaasi koska muuten se voi jäädä "kummittelemaan". ohan se maailman raskainta katsoa kun rakas kärsii.
Itse soittelin muutaman kerran saattokotiin ja kyselin ja kyselin ja puhuin. se toi jonkinlaista helpotusta.
Mutta kyllä mulle itselle tulee välillä ihan kauheits kauhukohtauksia kun mietin äitiä kuolleena siellä vuoteella ja arkun laskemista hautaan.
jossittelen ja harmittelen edelleen..

vaikeita asioita mutta joskus huomaa, että pystyy elämään jo pidemmänkin ajan että miettisi ja murehtisi. itsellä ainakin kovin kausiluontoista ja nyt äidin kuolemasta 1v3kk.
ikävä on.