Re: Suuri ikävä

Lämmin osaanottoni miehesi poismenon johdosta.

Kirjoitit kauniisti ja rauhallisesti miehesi viimeisistä ajoista kotona. Minulla on saman tapaisia kokemuksia reilun puolen vuoden takaa.

Mieheni (48v) kuoli kotona kotisairaalan asiakkaana huhtikuun puolessa välissä. Haimasyöpää hän sairasti seitsemän kuukauden ajan. Jaksot sairaalassa olivat hänelle, koti-ihmiselle hyvin raskaita. Pääsy kotiin kuolemaan oli hänelle, niin hullulta kuin se kuulostaakin, parasta, mitä siinä tilanteessa voi saada. Meillä kipujen lievitys ei ollut ongelmatonta. Hänellä ei toiminut enää viimeisten kahden kuukauden aikana suolisto lainkaan ja kipulääkkeet annettiin nenäsuihkeina, suoraan suoneen tai spinaalitilaan eli kipupumpulla selkäydintilaan. Silti läpilyöntikohtauksia tuli. Kipupäivistä huolimatta mieheni halusi ehdottomasti olla kotona. Ja tottakai minäkin sitä halusin.

Meillä mieheni viimeisinä hetkinä sängyn ympärillä oli minun lisäkseni teini-ikäiset tyttäremme, mieheni vanhemmat ja minun sisareni. Mieheni oma sisar oli ajamassa meille päin kuoleman tullessa. Vaikka mieheni ei pystynytkään kommunikoimaan viimeisinä tunteina, näin, että hän tunnisti meidät ja tiesi ketä on paikalla. Oli onnellinen meidän seurasta. Hyvin rauhallisena, hymy huulillaan hän nukkui pois.

Minäkin olen kiitollinen siitä, että mieheni sai kuolla kotona, omiensa ympäröimänä.

Erilainen Joulu on tulossa. Toivottavasti sinä ja me muutkin löydämme Joulussa myös ilon ja rauhallisuuden hetkiä.