Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Saattohoito

Syöpä ja saattohoito

Mieheni kuoli viime vuonna elokuussa. Se on ollut elämäni kauheinta ja suurin menetys. En toivu siitä koskaan. Saattohoito ? Mitä sekä on. Sekä on hirveä pettymys potilaan että omaisille.siellä ei syötetään eikä heillä ole aikaa olla sairaan kanssa. Kun kysyin miksi miestäni ei ollut syötetty? Vastaus oli ettei hän syö. Hänen piti ennen ruokailua kurlata lima pois ennen kuin hän pystyi syömään. Olin joka päivä hänen luonaan monta tuntia ja liman irroittaminen vei jopa tunnin. Miksi tällaisia paikkoja sallitaan. Jossa ihminen alistetaan ja muserretaan täysin. Mielelläni ja minulla oli käsitys. Että jokainen saa päättää missä viettää viimeiset hetket.onneksi otin mieheni pois sieltä kuoleman laaksosta. Jo paikka oli aivan hirveä . Pohja kerros. Eikä minkäänlaista toivon kipinää. Vaikka ihminen tietää kuolevansa. Ei sitä tarvitse tyrkyttää. Mieheni oli onnellinen. Niistä viimeisistä päivistä jotka sai viettää omassa kodissaan ja katsella omia rakentamaan seiniä. Hän sanoi ettei halua mennä harjulaan enää. Sanoin hänelle , ettei tarvite hänen mennä koskaan takaisin. Ja hän varmasti nautti viimeiset hetket meidän kaikkien omaisten seurasta. Kun soitin sairaalaan. Ja sanoin että mieheni otan tänään kotiin. Niin sieltä vastattiin .? Että nytkö! Minä siihen , että nyt ja heti. Sanoivat että täytyy olla lääkärin lähete. Sanoin että hommatkaa vaikka kymmenen. Yrittivät vielä että sairasauto maksaa enemmän kuin .9.e . Minäkö olisin ollut ottamatta miestäni kotiin vaikka olisi maksanut 1000. Olen hyvin surullinen ja pettynyt moneen muuhunkin asiaan tämän kauhean sairauden tiimoilta . Olen kehoittanut kaikkia tuttavani ja asiakkaitani harkitsemaan tälläistä hoito muotoa jos vain ihmiset jaksaisisivat hoitaa omat rakkaassa kotona. Lapsilleni olen sanonut että minua ei viedä saattohoitoon jos sellainen tulee eteen . Mieluummin vaikka korpeen puunjuurelle ja sinne jättää. En tiedä toivonkin koskaan rakas mieheni on poissa . Jonka kanssa olimme yhdessä 40. V. Aina yhdessä toimien jokaisessa tilanteessa. Mieheni oli erittäin hyvä ja rakas. T. Eila pekkarinen
Eila52 | 28.1.2013 klo 13:07:03