Lopun matkaa vierekkäin

Tähän on siis nyt tultu. Isä on vuoden sairastanut laajalle levinnyttä mahasyöpää ja hoidot lopetettiin kaksi viikkoa sitten. Viikon on isä nyt ollut sairaalassa ja kunto heikkenee koko ajna. Onneksi meillä läheisillä on mahdollisuus olla hänen kanssaan yötä päivää...
Meistäkin on pidetty huoli.

Suru on suuri, ikävä jo nyt kauhea ja koen kaiken olevan niin väärin! Miksi meille kävi näin? Minun voimakas ihana lämminsydäminen isäni vajoaa tunti tunnilta syvemmälle. Kivunlievtys on koko ajan vahvempaa ja vaikka tiedän sen olevan hyvä, ettei kipuja tuntisi, niin sekin väistämättä on merkki ikuiseen uneen nukahtamisen lähenemisestä.

Elämäni vaikein vuosi takana, viimeiseen asti taisteltiin yhdessä. Ja näin ympyrä on lähellä sulkeutua, nojatuoli kotona on tyhjä, ja silmälasit pöydällä koskemattomina.

Rakas isäni <3