Re: Äitiä aina niin ikävä

Osanotot sulle. Mullakin oli pieni vauva kun mun äiti sairastu syöpään. Eli siis olin juuri synnyttänyt kuopukseni niin ei siinä vauvahuumassa kerinnyt kuin muutaman viikon kylpeä kun alkoi tuskien taival.
1v8kk taistelua.
Mutta sun on hyvä nyt muistaa, että sun lapset tarvitsee sua.
Ammenna heistä elämän jatkumoa ja iloa.
Mäkin pystyin siihen vaikka mustakin tuntui, että haluun vaan olla YKSIN. Se oli tosi raskasta kun lastenkin takia ei saanut sitä sururauhaa minkä jokainen tarvitsee. Mutta pieni vauva ja leikki-ikäinen tarvitsi enemmän mua.
Pikkuhiljaa purin sua ja olen oppinut elämään sen kanssa.
Mä en muista oikeesti juuri mitään mun kuopuksen ensimmäisestä vuodesta..enkä kauheesti siitä eteenpäinkään.
Koko vauva-aika meni suriessa ja murehtiessa ja pelätessä.
Olen tosi surullinen senkin takia, mutta onneksi on valokuvia.
Jotenkin vaan vedin hommat kotiin päin.

Mulla on ihan kauhee ikävä!!! Välillä sattuu ihan liikaa kun haluais nähdä toisen ja jutella yms.

Voimia sulle. Kyllä kai meidät on luotu selviytymään.