Pitempi tai lyhyempi saattomatka

Omaisena en tiedä, mitä vaihetta saa/pitää kutsua saattohoidoksi. Sisareni hoidot on lopetettu, aikaa on annettu puoli vuotta. Sädehoidosta ja solumyrkyistä huolimatta syöpä on vaan edennyt ja uusia pesäkkeitä on ilmennyt. Mitä siinä on loukkaavaa, jos tätä vaihetta kutsuu saattohoidoksi vai tuntuuko se toivon poisheittämiseltä? Tuntuuko se siltä, että läheiset oikein odottavat toisen kuolemaa, jos siitä puhuu? Sisareni ajattelee, että hän nyt tästä vielä tulee parempaan kuntoon, kun sädehoidon/kemoterapian haittavaikutukset loppuvat. Tuleeko?

Me jokainenhan kuollaan silloin, kun elämä on täyteen eletty. Aivan jokainen. Nykyisin, kun kuulee niin kamalia juttuja vanhusten hoidosta, vanhuusvuosien toimeentulosta, dementiasta ja muista sairauksista, ei vanhuus todellakaan tunnu houkuttelevalta. Toivoisin itse kuolevani ennen kuin mahdolliset tuskat ja monenlaiset vaikeudet astuvat kuvaan ja valtaavat kaiken. Minä näen kuoleman pelastajana, sitten on hyvä olla. Tällä hetkellä kuitenkin vielä rakastan elämää, olenhan vasta vähän yli 60-vuotias.

Sisareni on tasan 60. Onko hänen takertumisensa elämään sitten sitä, että hän kokee olevansa aivan liian nuori kuolemaan.Vai onko hän mielestään antanut periksi kuolemalle, jos siitä puhuu? Siitä ei saa puhua, hän jotenkin kieltää sen. Hän ei halua itseään hoidettavan mitenkään. Tuleeko loppuvaiheessa aina kipuja? Milloin alkaa loppuvaihe? Haluaisin olla avuksi, mutta en halua tuputtautua, jos se ärsyttää. Sisarellani ei ole muita auttamaan pystyviä omaisia.

Monet kuolevat sanovat, että terveet kavahtavat kuolemasta puhumista. Minä en, koska olen aina tiedostanut vahvasti, että kuolema on yhtä luonnollinen kuin syntymä. Uskon siihen, että elämä jatkuu toisenlaisessa muodossa ruumiin kuollessa. Itse asiassa olen utelias kuoleman suhteen, tietenkin vain oman kuolemani, koska sehän on ainoa, jonka voin todella omakohtaisesti kokea ja jonka tulen kokemaan. Mutta kun sisareni ei siitä halua puhua, en kai voi yrittää kääntää puhetta siihen. Sisareni sanoi ennen joulua että älä nyt vielä ole häntä hautaamassa. En ole. Hautaan sitten kun hän kuolee.
Koen tilanteeni kiusalliseksi. Auttajaksi ilman autettavaa.