Re: saattohoito , missä vaiheessa

Miehelläni on ruokatorven syöpä ja sytostaattihoidot lopetettiin vuodenvaihteessa, jolloin kirjoitettiin lähete palliatiiviselle polille. Kaikesta keskusteltiin lääkärin kanssa ja mietittiin erilaisia vaihtoehtoja. Parantavaa hoitoa ei enää löytynyt. Silloin tuntui pahalta.

Tuo sähköpostilla ilmoittaminen tuntuu uskomattomalta. Onko sellaista jollekin tapahtunut?

Siirtyminen palliatiiviseen hoitoon on jo tavallaan saattohoitoa. Siirtyminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö mitään voisi enää tehdä tai että jätettäisiin hoidotta. Mieheltäni mm. poistettiin nielemisvaikeuksien takia kasvainkudosta laserilla helmikuussa ja hän sai myös kolmen viikon sädehoidon pääsiäisen aikoihin. Sädetyksessä ajatuksena oli hidastaa kasvaimen leviämistä. Sädehoitokiintiö on nyt täynnä, joten sekin tie on kuljettu loppuun.

Nyt on tullut taas oireita, joita on tarkoitus selvitellä korvalääkärin vastaanotolla. Itse asiassa odotamme puhelua asiasta vielä tänään.

Laitoshoidossa tai kotihoidossa saattohoitopäätös tarkoittaa yleensä sitä, että tarpeettomia lääkityksiä lopetetaan, ei tuputeta ruokaa, ei laiteta nesteytystippaa jne. Ei turhaan pitkitetä vaivalloista elämää. Voit myös itse ottaa asian puheeksi. Kipulääkitys on erittäin tärkeä, annetaan lääkettä vaikka varmuuden vuoksi, jos potilas ei pysty itse sitä pyytämään. Meillä kipulaastari on osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi ja lisänä on vahvoja suun kautta otettavia lääkkeitä tarpeen mukaan.

Mietit, mistä saada voimia? Niinpä. Meillä sairaus on tullut osaksi arkea, sillä taudin toteamisesta tulee syksyllä kolme vuotta. On parempia ja huonompia päiviä. Kahtena ensimmäisenä keväänä olin sairaslomalla, kun maailma tuntui kaatuvan niskaan. Olin itkuinen ja kärsin unettomuudesta, enkä todellakaan ollut työkuntoinen. Viime syksystä asti olen tehnyt lyhennettyä työpäivää, vaikka se onkin taloudellisesti huono juttu. Haluan kuitenkin olla enemmän kotona mieheni kanssa, eikä sitä voi rahassa mitata. Myös työssä jaksaminen on parantunut, jaksan ulkoilla ja huoltaa itseäni ja muutenkin ratkaisu tuntuu oikealta.

En tiedä, millainen perhe sinulla on, mutta pitäkää yhtä, puhukaa keskenänne. Yleensäkin puhu ajatuksistasi, vaikka ammatti-ihmisen kanssa, jos muita kuulijoita ei ole. Eläkää omaa elämäänne niin normaalisti kuin voitte. Sinun elämäsi kuitenkin jatkuu kaiken jälkeen. Sairas ei hyödy eikä parane siitä, että muu perhe esim. jättää harrastuksensa ja käpertyy kotiin. Muistan ensimmäiset kirjoituksesi tänne ja vaihdoimme silloin ajatuksia myös yksityisesti. Voimme edelleenkin kirjoitella, jos haluat.