Re: Kriisiapua koko perheelle

Otan osaa menetyksestänne. Joskus yhteinen aika loppuu aivan liian pian.

Tosiaan tuossa lääkäreiden asioiden kertomisessa on parantamisen varaa. MUTTA pitää muistaa sekin, että heidän on kerrottava totuus ILMAN TURHAN TOIVON antamista. Itse olen sellaisessa paikassa töissä, jossa joudutaan ajoittain omaisille kertomaan, että nyt ei ole enää mitään tehtävissä ja potilas ei tule tästä selviämään. Sen sanominen on joskus äärimmäisen vaikeaa, mutta sekin asia on sanottava tavalla, ettei omaisille jää kuvitelmaa että potilas tästä ehkä sittenkin voisi vielä toipua, jos se on kertakaikkiaan mahdotonta.

Itse koen että juuri tuo omaisten tukeminen on kaikista vaikein osuus työssäni. En aina tiedä sanoako jotain vai eikö. Joku voi muistaa jonkin sanan, lauseen tai teon todella ikävänä jälkikäteen, vaikka en olisi pahaa tarkoittanut. Eli voisi tästäkin viestistä päätellä että tarvitsen lisää koulutusta omaisten kohtaamiseen. Ongelmana on vain se, että omaiset ja heidän reaktionsa ovat hyvin erinlaisia.

Potilaana ja omaisena olen ollut itsekin. Toivoa saan onneksi muualta kuin hoitopuolen henkilöistä.Onneksi muutaman kerran kohdallani lääkäri on ollut väärässä tai itse olen ollut väärässä ja elämä jatkuu.

Jaksamista Sinulle ja perheellesi.