Re: Äitiä aina niin ikävä

Hei kohtalo toveri.

Meidän äiti kuoli 4.5.2010, laajalle levinneeseen haimasyöpään, diaknoosi tehtiin pääsiäisen alla, pitkään jatkuneiden vatsakipujen ja epäonnistuneen tähystyksen jälkeen äiti laitettiin viipalekuviin josta karu totuus pajastui, tukkeutunut suoli(kasvain oli tukkinu) leikatiin ja äiti toipuikin leikkauksesta yllättävän nopeasti, jonka jälkeen heti tilanne rupesi huononemaan päivä päivältä. Meille ei koskaan sanottu suoraan että nyt se on menoa, enkä minä sitä halunnut myöntää vaikka näinki tilantee.
Aluksi suru oli niin suuri että yksinäisinä hetkinä HUUSIN suoraa huutoa, eikä itkulle tuntunu tulevan loppua, välillä tuntui että ei kertakaikkiaan jaksa ja että lähen äidin perään. Mutta en oisi voinut oikeasti tehdä sellaista ihanalle mihelleni jolta veli oli jo mennyt.

Hiljaa suru on tosiaan muuttanut muotoaan, itken kyllä nytkin kun kirjoitan tätä.

Isäni on toispuoli halvautunut, äiti oli hänelle omaishoitaja. Joskus tuntuu että ei saa edes rauhassa surra kuin pitää isästä huolehtia, onhan kotihoito käyny, kuka nyt viikonlopuksi menee sinne vai menenkö itse. En ole tullut isäni kanssa koskaan oikein hyvin toimeen, ja halvaus (vaikka hän siitä kuntoutuikin jonkin verran) muutti hänen luoneettaa vielä vaikeammaksi. Joskus tämä elämä tuntuu niiiiin paskalta.
Kaikki tietenkin olettivat että isä menee ensin, onhan hän jo valmiiksi sairas, mutta tässä elämässä ei todellakaan asiat mene niin kuin kuvittelee.

Elämän katsomukseni kyllä muuttui aika paljon äidin kuoleman myötä. Nyt olen vain omillani ja ei kannata suorittaa ja tressata joka asiasta, ne on vain maallisia ja "jokainen meistä täältä lähtee ajallaan ennemin tai myöhemmin" niin kuin äiti sanoi saaralassa.

En oikein pysty vieläkään puhumaan äidistä ääneen, pelkään että itku tulee enkä saa sitä taaskaan loppumaan, vaikka surun pahin terä onkin jo pyöristynyt.

Mitä minä tällä sepustuksella halusin sinulle kertoa? no näin samoja piirteitä tapahtumissa ja kertoa että et ole yksin surusi kanssa meitä on täällä monta.
Lämpimät osanottoni surussasi, meidän on elettävä tämäkin asia läpi.Yritetään jaksaa.