Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Saattohoito

Re: Äitiä aina niin ikävä

Minun äitini sairastaa myös haimasyöpää. Julkisella puolella hoidot on lopetettu, yksityisellä puolella alkaa hänellä toisen linjan sytostaattihoitokokeilu. Äiti on vielä hyväkuntoinen, oireeton. Diagnoosi varmistui kesällä ja takana on sytostaattihoitoa.
Pelko ja ahdistus ovat koko ajan läsnä. Tuleva hirvittää. Miten äiti saa apua kipuihin, miten isä selviää, miten minä selviän, miten äiti pystyy käsittelemään lähestyvää kuolemaa. Entä lapset? Miten 4 ja 6 -vuotiaat mummin silmäterät ymmärtävät mummin lähdön? Entä miten elämä jatkuu, kun äitiä ei enää ole? Kantaako elämä eteenpäin?
Äiti on meidän pienen perheemme tärkeääkin tärkeämpi jäsen. Menettäminen tuntuu sietämättömältä ja tieto vain lisää tuskaa. Meillä on vielä hieman aikaa jäljellä, mutta pelkääminen tekee siitä nauttimisen vaikeaksi.
Osanottoni teille, jotka olette rakkaanne menettäneet.
Mona75 | 22.11.2010 klo 10:12:32