Re: Mistä tietää että loppu on lähellä?

Hei,

Olen pahoillani, että äitisi on niin huonona. Minun 60-vuotias äitini kuoli tammikuun lopussa syöpään. Hoidimme äitiä kotona melkein puoli vuotta koska syöminen ja juominen ja nestetasapainon ylläpito oli niin vaikeaa. Marraskuussa todettiin, että äidin hoidot eivät olleet tehonneet odotetulla tavalla ja etäpesäkkeitä tuli näkyviin kuvauksissa. Tehokkaita hoitoja ei ollut enää jäljellä ja hoidot lopetettiin kokonaan. Se oli aivan kauhea shokki. Siitä alkoi palliatiivinen hoito, jonka tarkoitus on helpottaa oireita. Käytännössä mikään ei muuttunut kotihoidossa ja arki jatkui kuten aiemmin. Kivut alkoivat samoihin aikoihin ja kipulaastareita vaan lisättiin koko ajan. Mitään erillistä saattohoitopäätöstä ei ikinä tehty. Kolmanneksi viimeisenä viikkona alkoi neste kertyä jalkoihin ja mahaan, koska kipujen takia äiti ei juuri liikkunut. Viimeisellä viikolla hän ei jaksanut itse nousta ylös istumasta(johtuikohan nesteestä?), mutta mieli oli ihan pirteänä ja sukkapuikot vaan kutoivat sukkia. Kun todettiin, että kipulaastarit eivät ole riittävä kivunhoito, laitettiin kipupumppu. Äiti ei kestänyt morfiinia, johtui ehkä aliravitsemuksesta. Hengenahdistus saattaa olla kipulääkkeiden sivuoire tai olla muu merkki lähestyvästä kuolemasta. Kun morfiini aloitettiin äiti ei enää jaksanut puhua, nukkui vain. Viikon päästä äiti nukkui pois. Uskon että äiti kuoli morfiiniin. Varmaan se lakkautti sisäelinten toiminnan. Kunto romahti niin paljon vuorokauden sisällä siitä kun kipupumppu laitettiin. Tosin oli ollut pari aikaisempaakin hengenahdistuskohtausta ennen kipupumppua, kipulaastareissa ja kipunenäsuihkeissa oli mainittu hengenahdistus sivuoireena. Kuulemani mukaan ihminen jotenkin vaistoaa kuoleman ja viimeisenä päivänä virkistyy paljon juuri ennen kuolemaa. Näin kävi myös minun äidilleni.

Mielestäni äiti oli koko ajan rauhallinen ja hän sanoi, ettei kuolema pelottanut häntä. Kuolemasta me ei äidin kanssa juurikaan puhuttu, se oli niin vaikeaa ja hän oli halunnut suojella meitä siltä.Hän puhui siitä psykiatrin, psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja ystävän kanssa. Psykiatrinen sairaanhoitaja kävi kerran viikossa juttelemassa äidin kanssa meillä kotona kun palliatiivinen hoito alkoi. Tämä piti itse järjestää. Lääkärit yrittivät kauheasti painostaa meitä juttelemaan kuolemasta ja suunnittelemaan hautajaisia etukäteen äidin kanssa mikä oli minusta täysin järjen vastainen ajatus. Mutta siitä olisi kuulemma hyötyä ja se helpottaisi asioita. Hyvähän niiden on sanoa.

Toivon kovasti, että sinun äitisi hoidot tehoavat. On hyvä, että hän pystyy syömään ja saa energiaa hoitoja varten.