iskän syöpä

Iskällä todettiin maksasyöpä pari vuotta sitten "vahingossa" . Samalla todettiin maksakirroosi.
Diagnoosi oli todellinen shokki meille läheisille.
Iskällä aloitettiin sytostaattishoidot ja viime kesänä tilanne näytti tosi hyvältä.
Iskälle maistui kyllä olut ja usein sitä otti, mutta hoiti työnsä ja asiansa hyvin.Aina oli aikaa meille lapsille ja lastenlapsille ,sekä mulle läheisille.

Tämän vuoden alussa meni sitten puolen vuoden jälkeen kontrolliin ja uutiset oli järkyttävät: elinaikaa noin vuosi.Mitään ei enää tehtävissä ja kaikki hoidot lopetetaan.

Iskän maha alkoi turpoamaan,syynä askitesneste.Hänelle laitettiin "katetri", jolla itse pystyy poistamaan askitesta.Päivittäin poistetaan sitä noin 2 litraa.

Alkoi sairaalajaksot, kun natrium ja kalsium arvot oli niin huonot.Iskä ollut usein tipassa,että jaksaa taas olla.

3 viikkoa sitten oksensi verta, ja tilattiin ambulanssi.Syynä oli ruokatorven "suonikohjut" Jäi sairaalaan ja kolmantena päivänä vaipui maksakoomaan.Ei tuntenut meitä ja illalla ei enää reagoinut mihinkään. makas vaan silmät auki. Lääkäri totesi tilanteen niin huonoksi, että arvioi elinajaksi muutaman päivän.Mutta kuinka ollakkaan, iskä heräs aamulla koomasta ja jutteli.
Pääsi seuraavana päivänä kotilomalle ja sitä seuraavana päivänä kotiin, jossa oli pirteä oma ittensä.
Juhannuksena oli merkkejä kunnon huononomisesta taas.Puhui hassuja ja toimi välillä miten sattuu.
Sunnuntaiaamuna sitten tuli puhelu,että iskä on taas vajonnut koomaan, ja ambulanssi vei hänet sairaalaan.
Koomaa kesti muutaman tunnin ja tänään pääsi sitten kotiin väsyneenä ja huonokuntoisena.

Tilanne on vienyt yöunet ja mielenrauhan, kun koskaan ei tiedä milloin se viimenen kooma koittaa, ja iskä ei enää tule takaisin. :(

Siitä kiitän,että ollaan äitin,siskojen ja veljen kanssa niin läheisiä ja saadaan voimaa toisiltamme.

Niin paljon ois vielä iskällä tekemistä.

Täytyy ajatella,että niin kauan kuin on elämää, on toivoa.Se jaksaa kantaa päivästä toiseen.

Mulla kun kuitenkin on maailman paras iskä <3