Kriisiapua koko perheelle

Hei,
Puolisoni kuolemasta on kulunut 10 kk:tta. Hän sairastui syöpään 41 vuotiaana ja sairasti vajaa 1,5 vuotta ennen kuin syöpä vei voiton.
Meillä on yhteinen lapsi, 10 v.
Vielä mieheni eläessä keskustelimme siitä mitä henkistä tukea syöpään sairastuneelle ja hänen läheisilleen tarjotaan. Mieheni kokemus oli, ettei henkistä tukea tarjota riittävästi. Sinulle kerrotaan rankkoja kin asioita eikä oteta huomioon miten se vaikuttaa henkiseen hyvinvointiisi. En tarkoita että asiota pitäisi kaunistella olen ehdottomasti sitä mieltä, että totuus on kerrottava, mutta samalla pitäisi myös tukea ja neuvoa henkistä puolta.

Kun yksi perheenjäsen sairastuu syöpään on se myös koko perhettä koskettava asia. Puoliso ja lapset ja heidän tukeminen olisi myös tärkeää. Syöpäjärjestö voisi ajaa tätä asiaa eteenpäin myös sairaaloihin, lääkäreille ja sairaanhoitajille. Ja etenkin lääkäreille siitä miten diagnoosista kerrotaan potilaalle. Olen kuullut melko karuja kertomuksia siitä kuinka ihmisille kerrotaan asioita, antamatta mitään toivoa. Ja nimen omaan toivon menettämistä pitäisi välttää.

Jaksamista kaikille rakkaidenne kanssa vierellä eläville