Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Saattohoito

Re: Äitini kotisaattohoidossa -munasarjasyöpä

Voi kun minulle tuli taas itku kun luin sinun viestiäsi. Ymmärrän mitä olet käynyt läpi äitisi kuoleman jälkeen. Vaikka olin loppuun asti äitini vieressä, pidin kädestä, silti kaikenmoiset ajatukset valtaavat ajoittain mieleni. Olisinko voinut tehdä vielä jotain erilailla? Ymmärsinkö äitiä loppuvaiheessa, tulkitsinko oikein?

Lääkäri kertoi minulle, että kun kuolema on ihan lähellä ihminen on jo osaksi irtaantunut elämästä, on niinkuin elämän ja kuoleman rajamailla. Voi tiedostaa hetkittäin ja sitten taas ei. Rohiseva hengitys ei tunnu ikävältä vaikka kuulostaa siltä. Ei kuulemma hengitysestettä muodosta.

En sitten tiedä mutta kyllä äitini näytti melko rauhalliselta, aivan kuin tosiaan olisi valmistatunut kuolemaan, odotti sitä. Viimeisen hengenvedon jälkeen hänenkin silmät jäivät auki, suljin ne hellästi. Käsi oli puristuksessa, puristin sitä kyllä aika lujaa itsekin.

Minulla on myös tapana puhua asiasta, puhun päivittäin isäni ja sisarusteni kanssa. Hyvä, että sinäkin puhut ja kirjoitat tänne. Surua ei saa jättää sisälleen. Äidin merkitys on meille jokaiselle todella suuri, oli hän sitten minkäikäinen ja millainen äiti ollut eläissään.

Uskon kyllä että äitisi kuolema oli rauhallinen. Älä soimaa itseäsi mistään, ettet ehtinyt jättää hyvästejä. Olen ihan varma, että äitisi tiesi olevan sinullekin tärkeä. Minun veljeni ja toinen sisareni eivät olleet ihan vierellä kun äiti poistui tästä elämästä, mutta osa ei ehtinyt ja osa ei vaan pystynyt. Se ei tee surusta sen huonompaa tms. He kaikki tekivät sen minkä osaltaan pystyivät. Ja sen äiti tiesi eläessään.
Me olemme kaikki erilaisia ja toimimme erilailla.

Minä olen äidin kuoleman jälkeen pohtinut myös omaa äitiyttäni. Onneksi meillä on läheisiä ympärillä. Itse olen nyt tämän vkon vielä sairaslomalla, en ole työkykyinen vielä.

Toivon, että pääset surussasi eteenpäin. Yritähän jaksaa!



mh | 7.9.2010 klo 15:19:38