Re: se ainoa - ei jäänytkään ainoaksi..

Mammani, joka oli minulle lähestulkoon se tärkein ja suurin tuki mieheni sairauden aikana, nukkui pois Leenan päivänä.
Tuntui sinä päivänä tarpeelliselta riimitellä hänellekin oma runo, etenkin, kun hän kuoli äitini nimipäivänä - jota aioin muistaa viemällä haudalle kukkia.

Niin paljon on menetyksiä lyhyellä ajalla...äitini, mieheni sekä mammani - kaikki kuolivat sunnuntaina, se tavallaan hätkähdyttää


Iso-Mammalle

Katsokaa, on taivaalla uusi tähti
Mammani taivaan kotiin lähti
On siellä niin paljon enkeleitä
aivan liian monta tunnen heitä
Poissa monet rakkaat, ystävät, tutut
päättyneet varhain monet jutut
Pitäkää hyvää huolta toisistanne
me täällä Teitä kaikkia muistelemme.

Päivi