Älä kaikkea puserra

Yhtäkkiä sivalsi poskeani
kouraisi sydäntäni.
Puristi kovaa kiersi mutkalle
kirpaisten tuskaani huusin.
Älä niin kovaa mun ruumistani
purista, älä runtele
ota pala palalta hitaasti
älä kaikkea puserra.
Olen nöyrästi edessä ja itken,
anna hetki olla ilman
ruumiini tuskaa kipua.
Anna iloita, nauraa
huoletta laulaa.
Edes yksi päivä, huominen?
Olisin siitä onnellinen.
Kosketa mua hiljaa,
tyydytä kivuttomaan uneen.

Näin joskus tuntuu ja tämä runo tuli silloin paperille kun oli oikein huono päivä.