Re: juurrun tähän ikävään...

sinulle lenni.

ensinnäkin kyllä minä muistelen äidistäni myös hyviä hetkiä. kuolemasta on vasta niin vähän aikaa kuitenkin että vielä ovat päällimäisenä muistot taistelusta jonka kävimme ennen sitä. Se oli koko elämäni puolitoista vuotta,ei sitä niin vaan unohda ja yht äkkiä muista aikaa ja tapahtumia ennen sitä.ja niin kuin kirjoitit JIL:in sanoneen että hän ajattelee lastansa vuosi vuodelta suurimman murheen ja ikävän voittanein, pehmein, lämpimin ajatuksin?VUOSI VUODELTA!! on aivan eri asia miten asiat näkee vuosien päästä kuin kuukausien päästä. enköhän se minäkin ole päässyt pahimmasta surusta yli jo vuosien päästä ja ajattele hyviä asioita äidistäni.Ja äiti oli ihminen joka ei peitellyt tunteitaan vaan itki jos siltä tuntui ja nauroi kun nauratti. hän varmasti ymmärtäisi jos näkisi minut nyt,että suru ja ikävä on vielä kova ja vie aikansa että opin ilman äitiä elämään!!!ja kyllä minä olen todennut ääneen että olipas meillä ihana,maailman paras äiti,mutta eipä se siihen suruun auta,päin vastoin!!kaipaan häntä vielä enemmän kuin jos hän olisi ollut huono äiti!aikaisemmin kaikki viestit joita olen saanut ovat olleet kannustavia ja antaneet voimia,mutta sinun viestisi sai minut ensi kertaa suutahtamaan. vaikutti siltä ettet jaksa oikein enään lukea surun vuodatuksiani,joten elä siis lue!eikä sinun varsinkaan ole mikään pakko niihin kirjoittaa!