Ystävän viimeinen matka

Palasimme Tallinnasta laivalla, kun suru, huoli ja voimattomuus ...


Minä tahtoisin saattaa sinut
sen suuren meren ohi,
yli sen suuren meren:
sumussa neljä silmää näkisi paremmin.

Jokin sisällämme liikahtaa,
kun puhe hiukan sivuaa
suurta sumuista merta.

Haluat nähdä satamaan tulon!
Silloinhan meri on ylitetty.
Matka on takana, edessä kotisatama.

Meri meitä keinuttaa.
Tiedämme, tunnemme sen läsnäolon.
Aavistelemme sumun tuloa, kuulostelemme
vieraan sumusireenin ääntä.

Mutta ääntä ei kuulu!


Neljän kuukauden kuluttua ystäväni sitten lähti. Siitä on seitsemän vuotta kulunut ja nyt olen itse valmistautumassa...