se ainoa

Tämä on ainoa runo, jonka olen koskaan kirjoittanut enkä usko toista tulevan.
Kirjoitin tämän mieheni siunauspäivänä 28.4.2012 kun tunsin suurta tarvetta pukea sen päivän ja menneiden 2viikon tunteet sanoiksi.

Se sunnuntai aamu niin aurinkoinen
kun lähdit luotamme pois.
Oli lähtösi kaunis ja niin rauhallinen
ei sitä moni uskoa vois.
Tänään jätimme hyvästin viimeisen
pappi antoi matkalles siunauksen.
Kuin merkkinä ylemmän johdatuksen
sai arkkusi säteen niin kauniin, aurinkoisen.
Olet perillä vihdoin, niin uskoa tahtoisin
tuo auringon paiste kertoo sen, tuulikin. ♥


Tänään kuolemasta 3kk, sunnuntai, mutta aamu ei ollut niin kaunis kuin silloin.

Päivi