Re: juurrun tähän ikävään...

Tässä tilassa on parempi olla antamatta neuvoja, sillä jokainen suree tavallaan. Itse kirjoitin itseni tyhjäksi tytön kuoleman jälkeen, kaikkein rankimmatkin tunteet. Kirjoittaminen oli munulle jonkinlainen puhdistautuminen. Lupulta tunteet alkoivat pehmetä ja alta nousi lämpimiä muistoja. Kirjoitan sitä prosessia omat tekstit osiossa.
Alussa on omaishoito vaihe, sitten kuolema, sen jälkeen syöksy suruun ja lopuksi nousu.
Uskon että sinua tulee auttamaan eniten surussasi lapsi, joka tarvitsee sinua. Vaikka nyt tuntuukin pahalta, niin uskon että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Varmasti äitisikin haluaa, että jatkat elämää, niin kuin Anniina sanoi minulle, kun puhuttiin kuolemasta.
"Sinä et saa surra, vaan sinun pitää jatkaa elämää." Tämä oli 15 vuotiaan lapsen toive isälleen.