pitkä runo menetyksen läpi ...

runot ovat omia ajatuksia luopumisesta ja sen tuskasta ja lähimmäisen menettämisestä ..

kuolemaa ei ole. olet mennyt vain toiseen huoneeseen. äänetönnä katselen tuttua lapsuuden kotia, äidin kätten töitä, me kaipaamme sinua. Se mitä me olimme toisillemme , olemme sitä yhä.

Puhun sinulle sillä luonnollisela tavalla niin kuin ennenkin puhuimme kaikesta. Nauroin , kuten aina nauroit jutuille, kun meillä oli hauskaa yhdessä.

Nyt muistelen kyynelten läpi monia muistoja sinusta äiti, silloin, kun tulin opiskelemasta kotiin aina olit kotona vastassa, ja nyt kun palaan aikaan olet sairaalassa ja istun sänkysi vieressä ja näen et ole enää oma itsesi, kuten ennen. Ei tämmöistä olisi osannut ajatella todeksi.

Annan nimesi olla kotiväen puheissa, niin kuin se on aina ollut. Puhumme sinusta ilman varjojen häivää. Se elämä , jota meillä oli, äiti tarkoittaa kaikkea , se on sitä samaaa mitä se on aina ollut, katkeamaton jatkuvuus.

miksi sinun pitäisi olla poissa mielestämme ? olet vain poissa näkyvistämme. Sinä odotat meitä välimatkan päässä, hyvin lähellämme. Me rakastamme ja kaipaamme sinua emme lähtöäsi todeksi uskoa vois tuli kevät ja sinä hiivuit hiljaa pois. Tuska ja suru lohduton, mutta tiedämme sun hyväolla nyt on. ..