Re: murhe niin raskas kantaa...

Räntäsateessa kuljen,
hiukset liimautuneena kasvoja vasten.
Mutta en minä välitä,
tekisi mieleni riisua itseni,
antaa sateen piiskata.
Puhdistautua sisältä asti,
juosta ja huutaa...
en ole tehnyt väärin,
en loukannut ketään.
Olen vain hukassa itseni kanssa,
ja silloin tarvitsen aikaa ja
rauhaa.
ikävöin, mutten jaksa itkeä.
kuljen vain surullinen ilme kasvoillani,
kyllä sen kaikki näkee.
mutta, en minä siitäkään välitä.
tämä on minun tapani surra ja
niin saan tehdä.
en ole yksin, enkä yksinäinen, mutta haluaisin olla.
yksin räntäsateessa,
vaikka viikon verran aluksi,
saisin jo palella ikävän pois.
Ei tule emo takaisin pennuilleen kun on joskus ne jättänyt.
on vain pärjättävä,
kaipuusta huolimatta.
ymmärrän sen, mutta se on vaikeaa,
olla ilman äitiä, lapsena tai
sitten aikuisena.