surussa

kotipiha niin tyhjä ja autio , kaikki sinun laitamat kukatkin ovat poissa, kuin hekin surisivat kanssani. Tänään en voi ymmärtää miten luopuminen tää kovasti sydän alaa kirveltää. Muistot ja kyyneleet nää ne jälkeesi jää, voi kumpa joskus jaksaisin vielä jatkaa nyt yksin täytyy tätä elämää jatkaa, ei ole äitiä, jolta soittaa ja kysyä mitä kuuluu , ei ole äitiä jolle asiat pienet ja suuretkin kuului. vain tyhjä hiljaisuus ja yritän ymmärtää , että yhteinen aika tää nyt muistoissa kimmeltää....