Re: murhe niin raskas kantaa...

Kiitos kun luotat asioita meille.

Toivon, että kirjoittaminen edesauttaa sinua surutyössä ja saat sana sanalta, lause lauseltaa huojennettua sydäntäsi ja mieltäsi.

Muistan, kun hyvästelin joitakin vuosia sairaalavuoteen vierellä minulle rakasta ihmistä ja totesin keskustelumme lomassa hänelle häntä kädestä kiinni pitäen, itkien, että minulle tulee sinua ihan hirvittävä ikävä - mutta mene vain!
Olin nähnyt hänen kärsimyksensä ja kipunsa ja ymmärsin, että olisin vallan itsekäs, jos pidättelisin häntä tässä ajassa keskinäiseen rakkauteemme ja syvään, vuosien saatossa kehittyneeseen yhteyteemme vedoten.
Näin, miten huojentunut hän oli! Ja niin olin minäkin, kun hän muutamia tunteja tuon keskustelun jälkeen siirtyi tästä ajasta iäisyyteen.

Ikävä jäi. Se kertoo olevasta rakkaudesta.