Oudot kivut, patit ja pelot. Syöpää vai psyykkistä?

Hei!

Olen 26-vuotias nainen. Minulla on lapsena todettu lastenreuma, joka kuitenkin on pysynyt oireettomana jo jokusen vuoden. Olen muutenkin ollut hyväkuntoinen ja terve aina viime vuoden syyskuuhun asti, jonka jälkeen olen potenut jos jonkinlaista enemmän tai vähemmän pysyvää kipua ja kolotusta ynnä muuta oireilua. Tässä tarinani. Vaikkei sitä ehkä kukaan lukisikaan tai osaisikaan sanoa mitään, niin ainakin saan sen itseäni varten purettua johonkin.

Kaikki sai siis alkunsa viime syyskuussa kun kumartuessani kotonani vetämään pistoketta seinästä oikea polveni muljahti ja petti altani. Päivän aikana polvi turposi ja menin illalla TK-päivystykseen, jossa siitä poistettiin noin desin verran verta ja minulle pistettiin kiireellinen lähete yliopistolliseen sairaalaan. Siellä polvesta otettiin sekä röntgen että magneettikuvat ja lääkäri totesi että poölvilumpio se vain oli muljahtanut paikaltaan ja että polvi vaikuttaisi siltä että paranee kyllä itsekseen. Tämän polven vuoksi minulta jäi kaikki liikunta pariksi kuukaudeksi kokonaan. Marraskuussa sitten olin opaskoiran luovutuskurssilla (olen siis sokeutunut ollessani 18-vuotias lastenreuman vuoksi, tarkemmin glaukooma), jossa tuli sitten käveltyä paljonkin. Kurssi kesti 10 päivää ja toisen viikon loppupuolella lonkkani alkoivat särkeä, ensin toinen ja sitten toinen, kunnes yhtenä iltana molempia lonkkia särki erittäin paljon ja kävely tuntui vaikealta. En myöskään kyennyt istumaan ja sängyssä makaaminenkin oli tuskallista, joten yöunetkin jäivät lyjhyiksi ja huonoiksi. Seuraavana aamuna jonottaessani aamupalaa minua alkoi yhtäkkiä heikottaa ja tunsin voimakasta pahoinvointia. Lopulta pyörryin. Pyörtymisen jälkeen kävin TK:ssa terveydenhoitajan luona, joka mittasi verensokerin (oli aika alhaalla) sekä verenpaineen, joka oli normaali. Olin hieman pelästynyt ja huolissani pyörtymisen vuoksi. Muutaman päivän ajan minulla oli myös heikko ja pahoinvoiva olo, mutta lonkkakipu oli kadonnut.

Kun olin ollut ensimmäisen viikonlopun kotona, jonka poikaystäväni vietti kanssani, sain ensimmäisen jonkunlaisen paniikkikohtauksen. Parin viikon ajan ravasin päivystyksissä ja lääkärissä paniikkioireiden vuoksi; huimausta, ruokahaluttomuutta, kipua kipua päässä. Omalääkäri sanoi sen johtuvan jumiutuneista niskoista ja määräsi lihasrelaksantteja sekä lähetteen hierojalle. Päivystyslääkäriltä olin saanut SSRI-läkkeisiin reseptin (Citalopram 10 mg) ja toiselta päivystyslääkäriltä Miranax-nimisiä särkylääkkeitä pääkipuun sekä Oxamin 15 mg rauhoittavia paniikkikohtausten hoitoon. Omalääkärini kehoituksesta en heti aloittanut Citalopram kuuria, mutta otin tarvittaessa rauhoittavan tabletin.

Tuossa vaiheessa epäilin vahvasti että minulla on aivoverenvuoto, sitten epäilin aivokasvainta. Lääkärit vain sanoivat etteivät usko minulla sellaista olevan ja kun kysyin onko se varma niin sanoivat vain että mikäänhän ei ole varmaa. Päivystyksessä minulta otettiin veri- ja virtsanäytteet, jotka olivat normaalit, CRP oli vain lievästi koholla, ei mitään huolestuttavaa. Otettiin myös EKG, joka oli myös normaali. Toisella päivystyskäynnillä (myös paniikkikohtauksen vuoksi), jolloin olin hyperventiloinut noin 7 tunnin ajan, minulta otettiin myös verikoe keuhkoveritulpan poissulkemiseksi. Olin kuulemma vain liian huolestunut terveydentilastani. Omalääkäri käski ottaa uudestaan yhteyttä mikäli oireet eivät helpota.

Rauhoittavien lääkkeiden avulla pystyin lopettamaan jatkuvan päivystyksessä juoksemisen ja paniikkikohtaukset pysyivät poissa. Hieronta ja relaksantit auttoivat vaihtelevasti niskan, varsinkin kallonpohjan, koviin kipuihin. Sitten minulle tuli virtsatie infektion oireita ja soitin lääkäriin, joka määräsi vaivaan antibioottikuurin. Kävin samalla myös labrassa, jossa otettiin verenkuva ja kilpirauhasarvot, molemmat normaalit. Pissatulehdus lähti antibiooteilla, mutta olin huomannut uuden asian. Löysin oikeasta nivusestani, melko ylhäältä läheltä lonkkaa, siinä pehmeässä osassa olevan kovan, pienen patin. Ajattelin sen olevan pissatulehduksen vuoksi suurentunut imusolmuke. Kun lääkäri sitten soitti edellämainittujen testien tuloksia, mainitsin hänelle tuosta patista. Lääkäri kehoitti minua käymään klamydia ja tippuri testeissä ja seuraamaan tilannetta. Kävin testeissä, joista ei odotusteni mukaisesti löytynyt mitään.

Kun patti ei kuukaudessa lähtenyt mihinkään ja ajoittain esiintyi kipua alavatsalla sekä lonkissa päätin varata taas ajan lääkärilleni, jotta hän tarkastaisi patin. Olin lääkärilläni reilu viikko sitten ja hän löysi oikeasta nivustaipeestani myös muita, hieman pienempiä kovia patteja, joita en itse ollut havainnut. Lääkärini sanoi etteivät ne vaikuta imusolmukkeilta. Hän totesi myös että alavatsassani on paineltaessa arkuutta. Lonkka- ja polvinivelten liikkuvuus oli normaali. Hän antoi minulle lähetteen alavatsan, nivusen ja virtsateiden ultraäänikuvaukseen, joka on tämän kuun viimeinen päivä. Hän sanoi ettei olisi kovin huolissaan, koska patteja ei löytynyt kokeiltaessa muualta. Päätettiin myös että alan syömään aiemmin minulle määrättyjä mielialalääkkeitä ahdistukseeni.

Nyt mielialalääkkeiden myötä pahimmat kuolemanpelkokohtaukset ovat jääneet, vaikka lääkityksen aloittamiseen liittyvät oireet ovat muuten hirveitä. Mietin ja pelkään jatkuvasti, joka päivä sitä että minulla on syöpä tai jokin muu tappava sairaus ja se on saanut minut ahdistumaan niin pahoin etten ole nyt kevätlukukaudella pystynyt opiskelemaan tai tekemään asioita joita normaalisti teen. Se etten pysty opiskelemaan taas saa minut ahdistumaan entistä enemmän.

Selvästi psyykkisten oireiden lisäksi minua vaivaavat erilaiset kolotukset etenkin alaraajojen nivelissä ja luissa. Alavatsalla tuntuu usein pistävää kipua, yleensä vain oikealla puolella, mutta välillä myös vasemmalla. Muutaman päivän ajan vasemman reiteni sisäpuolella, lähellä nivustaivetta on jänteen ympärillä lihaksessa aristava kohta johon koskee melko paljon sitä painettaessa. Toisinaan tunnen vihlovaa kipua myös vasemmalla puolella kylkiluiden alapuolella, sekä silloin tällöin rintakipua ja hengenahdistusta. Tuntuu myös että ajatukseni ja järjenjuoksuni on yhtä puuroa ja toisinaan minulla on hyvin sekava olo. Kuumetta minulla ei ole missään vaiheessa ollut vaan mitattaessa mittari näyttää yleensä 35,9. Niin ja unohtui vielä että nenäni on jatkuvasti tukossa ja toisinaan nielussa tuntuu kipua, mutta ei jatkuvasti. Joulukuussa minä ja poikaystäväni sairastimme lievän flunssan tapaisen. Noista oikean nivusen pateista lisäyksenä vielä että itse patit ovat kivuttomia, mutta siinä isoimman kohdalla tuntuu välillä sellaista kiristävää tunnetta. Aivan kuin joku vetäisi ihoa pinkeäksi siitä päältä.

Olen aivan pihalla oireitteni kanssa. Moni oireistani sopisi johonkin psyykkiseen sairauteen mutta nuo patit ja kivut ainakin osin ovat ihan "todellisia". Minua myös pelottaa se, että esim ultraus aika on niin kaukana... Mietin että entä jos sairastan jotain leviävää sairautta, joka tuona odotusaikana leviää niin pahasti ettei sitä enää voida hoitaa.

Mikäli joku jaksoi kaiken tämän lukea ja oireet täsmäävät ja tiedät ehkä mitä tämä voisi olla niin olisin iloinen kuulemaan. Muutenkin muiden "syöpäkammoisten" vertaituki olisi tarpeen, miten tästä murehtimisesta pääsee eroon? Mitä muuta kuin syöpää tuollaiset kovat ihonalaiset patit voivat olla?