Läheisillä rintasyövät päällä ja nyt vielä itsellä kyhmy rinnassa...

Hei vaan kaikki,

Olen uusi täällä. Ajattelin, jos tänne saisi hieman purettua tätä ajatusten ahdistavaa virtaa.

Olen 28-vuotias nainen, jolle viimeiset puoli vuotta ovat olleet aika kummalliset. Ensin eräällä tutulla vanhemmalla naisella todettiin rintasyöpä, ja kun siitä tiedosta hieman toivuttiin, niin heti perään 64-vuotiaalla äidilläni todettiin perus seulontamammografiassa myös pieni rintasyöpäkasvain. Hänet on juuri leikattu ja liitännäishoidot alkamassa. Yhdestä kainalon imusolmukkeesta löytyi syöpäsoluja, mikä huolestuttaa itseäni erityisesti.

Olen tunnustellut viime aikoina omia rintojani tavallista korostuneemmin, ja pari päivää sitten huomasin yhtäkkiä oikeassa rinnassa kummallisen kyhmyn. Varasin välittömästi gynen joka tunnusteli rinnat läpi ja totesi tuntevansa kyhmyn myös. Hänen kommenttinsa oli, että "vaikuttaa kaikin puolin hyvänlaatuiselta kyhmyltä, mutta asia pitää varmistaa", ja sain lähetteen ultraäänitutkimukseen. Itsellä on nyt täysi paniikki päällä, ja mielessä pyörii vain tyyliin "ei kahta ilman kolmatta". Lähesteni syövätkin ovat tietenkin alkaneet kyhmytutkimuksella, jossa ensi vaiheessa on toivottu jotain hyvänlaatuista löydöstä, mutta aina on kuitenkin tullut turpaan.

Olen koittanut nyt itse tunnustella rintoja ja möykyn "irtonaisuutta" ja kaikkea mahdollista. Tuloksena on kipeät rinnat ja edelleen kasvava epätietoisuus ultraa odotellessa. Möykyn irtonaisuudesta en osaa oikein sanoa mitään. Möykky tuntuu paljon selvemmin tai "terävämmin" pystyasennossa kuin makuulla, minkä lääkärikin totesi.

Nyt jännitän, mitä ultraäänessä selviää, ja miten hyvin sen antamaan tietoon oikein pitäisi voida luottaa. Näkeekö sillä muka, mitä joku möykky oikeasti sisältää?!

Rintani ovat pienet ja ilmeisesti vielä aika "tiiviit", joten kammoan etukäteen, jos joudun jatkotutkimuksena mammografiaankin. Pakkohan sekin on tietysti tarvittaessa tehdä, mutta näinköhän minusta jää silloin mitään jäljelle sen runtelun jälkeen?!

Ja tietysti pelkään myös pahinta, kuinkas muuten; jos minullakin on tähän läjään vielä rintasyöpä, niin nyt on kyllä takki valmiiksi ihan tyhjä läheisten sairasteluista. En kyllä ala yhtään mitään.

Ei tähän tilanteeseen taida mitään tolkkua saada.