heippa!

Täällä kirjottelee syövästä jo aikaa sitten parantunut 19 -vuotias. Syöpä hoidettiin joskus 90 -luvun alussa ja nyt sitten koko muu aika tähän päivään asti on ollut pelkkiä komplikaatioiden ja vammojen korjailua ja hoitoa leikkauksin ja lääkkein. :( Nähtävästi minun kohdalla syöpä ei ees ollu pitkäaikainen juttu, mutta sitten nää jälkiseuraamukset on vieny ja tulee viemään pitkiä aikoja sairaalassa vielä tänäkin päivänä.
No, onneksi kuitenkin kaikki on aika hyvin loppujen lopuksi ja käyn koulua ja yritän aina välillä nauttia elämästäkin. ;) Ja kyllä sitä ihmisten keskellä eläessäni olen huomannut ajattelevani monia asioita toisella tavalla, mitä "normaali" Sitä osaa katsoa asioita eri kantilta ja nauttia elämästä ja pilvipoutaisista päivistä paljon herkemmin ja aidommin mitä sellainen joka ei koskaan ole suurempia asioita joutunu miettimään ja käymään läpi. "Miettisivät muutkin jotain muuta, kuin sitä tukkaa tai paidan väriä" totesi Anni Hämäläinen eräässä kirjoituksessa.

Nyt, tsemppiä kaikille ja taas kaikille! Päivä kerrallaan ja tarvittaessa vain hetki kerrallaan, mutta eteenpäin on suunta :)

Niina