Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Nuoret syöpäpotilaat

Syöpä ja tuntemukset

En oikein tiennyt miten otsikoida kun en oikein osaa ajatuksiani jäsentääkään...

Täällä siis 28v. melanoomadiagnoosin saanut, 4kk vanhan esikoispojan äiti. Kasvain oli korvanlehdessä johon luomen poiston jälkeen tehtiin kiilaleksio (kuin pitsa slice lehdestä pois ja loput ommentiin yhteen). Kaulan imusolmukkeet on ultrattu nyt pariin kertaan. Ei mitään löydöksiä. Tästä huolimatta epäilen koko ajan että jotain sielä kumminkin on.

Maailma heitti häränpyllyä siinä kohdin kuin tajusin sen olleen melanoomaa. Lääkäri sanoi puhelimessa vain että pahanlaatuisia soluja ja että pitää korvasta leikata vielä pois. Isäpuoleni haudattiin juuri 2v. sitten syövän takia. Välittömästi siirsin ajatuksissani itseni sinne sängynpohjalle morfiinipumpun kanssa odottamaan kuolemaa. Viimeisen 10 vuoden aikana olen menettänyt monta läheistä aiva yllättäen. Jonkinlainen menettämisen pelko on kytenyt jo muutenkin mutta nyt se ryöpsähti niin vahvana pintaan ettei ajatuksiin tahdo muuta mahtua. Kävin jo terkkaripsykologin juttusilla varoiksi. Äidilläni on ollut psykoosi ja ajattelin että jos tämä masennukseksi kohta muuttuu...

Mutta niin, niihin tuntemuksiin. Aluksi kun sain diagnoosin ja korva oli leikattu niin en tuntenut itseäni alkuunkaan terveeksi. Lenkille raahauduin kuin viimeisillä voimillani. Mahaan pisti ja nivusiinkin muka sattui. Pyörrytti ja oli jonkinmoisia näköhäiriöitä (esim. en kerran saanut heti ekalla yrittämällä hammastahnatuubista kiinni). No, sain karistettua nämä pois mutta yksi on jäänyt. Oikea korvanlehti siis leikattiin ja nyt siitä lähtien kaula ja leuanalus oikealta puolelta on ollut kummallisen tuntuinen. Imusolmukkeita olen räplännyt harva se päivä peloissani että jos ne alkavat suurentua. Leuanalus tuntuu ihan kuin sielä olisi joku kiristyksissä. Tekis mieli koko ajan venyttää kaulaa vastakkaiseen suuntaan, vaikkei tästä kylläkään tuntemukseen ole mitään apua. Tämä tunne ei lähde pois vaikka muille pään keksimille jutuille olen saanut sanottua piut paut. Pelottaa siis että voiko syövän etenemisen tuntea?
Heba | 9.1.2011 klo 18:23:57