Re: Kilpirauhasen syöpä?

Moikka!

En tiiä mahdatko enää tätä vastausta huomata, kun kirjoituksestas on kans jo "tovi" kulunut :)

Ajattelin kuitenkin kirjottaa pienehkön stoorin omasta kilppari syövästäni. Mainittakoon myös, että oon itekin hoitaja samoin kun sää.

Huomasin -09 (22-vuotias tuolloin) vuoden maaliskuussa pienen kyhmyn kaulalla, ihan vaan sattumalta ku peilillä kattoin kaulan alueella muutaman päivän ollutta ihme oloo, jonka kuvittelin johtuvan hetki sit olleesta nuhasta. Tuntu, että aina ku nieli olis joku pala jääny kurkkuun... sitten näky se patti ja mietin et mikähän se on...kävin työterveydessä, sieltä kautta ultraääneen olis kestäny turhan kauan joten menin samana päivänä vielä yksityiselle ja pääsin oitis kaulan ultraan + ohutneulanäytteen ottivat. Lääkäri sano jo heti, että ultrassa kaulan patti näytti siltä että se ei oo mikään hyvälaatunen.

Yksityisen lääkäri laittoi sitten lähetteen vetään keskussairaalaan, josta tuli n. kuukauden sisällä kirje että kaulan patti poistettaisiin ja samassa nukutuksessa otettaisiin jääleike ja mikäli se osoittautuis pahanlaatuiseks niin molemmat kilpirauhaset poistettaisiin.

Leikkauspäivä läheni, ei siinä muuta...muttakun ko. sairaala on vielä oma työpaikkakin niin tunteet oli ihan sekasin, että minä...jonka piti hoitaa muita oon ite hoidettavana. No, leikkaus meni hyvin. Heräämössä kun avasin silmät, jollain ihmeen tapaa kykenin heti kysyyn et "olikse pahanlaatunen?" - oli... siinä vaiheessa mun ajatukset sekos täysin ja kun vihdosta viimein pääsin takas osastolle päin ja nukutuslääkkeet alko haihtua elimistöstä tajusin vasta minkä diagnoosin olin saanu.

Pääsin osastolta kotiin jo seuraavana päivänä. Tuntu etten ikinä pystyis enää edes kurotteleen mitää tavaroita mistään ku kaulaan sattu pienikin venytys nii vietävästi...saati sitten kun koitti nukkua, voi moro. Jossain kohtaa ku kotona tovin aikaa oli, tuli ihan hirvee olo ja suoraansanottuna epätoivo... mut silti tässä on sinnitelty. Työelämään palasin parin kuukauden päästä, määhän olin palaamassa sinne jo parin PÄIVÄN päästä leikkauksesta (omasta mielestäni) kunnes, ennen leikkausta treffaus leikkaavan lääkärin kanssa palautti mut toden teolla maanpinnalle, että töitä ei tehdä hetkeen.

Kontrolleissa käyn, lähinnä nykyään pelkästään verikokeissa. Magneettikuvat on ollu onneks puhtaita. Arven ja kontrollien lisäks muistoks tästä tapahtumasta jäi thyroxin-lääkitys jota tarvinnee nyt vetää joka päivä koska niitä kilppareita ei enää ole tuottamaan ite tyroksiinia.

Toivottavasti mun tekstistä oli edes jotain apua sulle.


Tsemppiä!