Re: wilmsin tuumori

Hei!

Huomasin ettet ollut saanut vastauksia kirjoitukseesi, joten aloin pohtimaan asioita pääni sisällä..

Sain noin 7kk sitten tietää sairastavani melanoomaa siitä pahimmasta päästä, eli oli levinnyt jo lähimpiin imusolmukkeisiin sekä maksaan. Tautiin ei ainakaan vielä ole keksitty parannuskeinoa, joka parantaisi täysin, joten näillä eväillä mennään. Kaulalta ja sen lähettyviltä poistettiin 27 imusolmuketta, ja muutaman kuukauden päästä poistettiin vielä puolet maksasta. Elämä meni täysin uusiksi, ja hyvin rakas liikuntaharrastuskin jäi useiksi kuukausiksi taka-alalle leikkausten ja niistä toipumisen takia.

Seitsemän jaksoa sytostaatteja kohta takana, kolme ensimmäistä kuuria annettiin tiputtamalla, ja viimeiset neljä olen syönyt kapseleita kotosalla. Olethan saanut hyvät pahoinvointilääkkeet, itselläni oli ensimmäisen sytokuurin jälkeen todella voimakasta pahoinvointia pitkään, mutta vahvempien lääkkeiden avulla olen voinut elää suht normaalia elämää.

Takapakkia on matkan varrella tullut ja kovasti,eikä mikään ole ollut sitä miltä on näyttänyt, mutta onneksi joskus hyviäkin uutisia. Hoidot ovat tehonneet, kaula ja maksa ovat puhtaita ja sytostaatit jäävät tauolle tämän kuurin jälkeen. Saliharrastus on taas päässyt vauhtiin, ja työnteon pääsen aloittamaan ensi kuussa. Tuntuu uskomattomalta, että ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen ei ole tulossa sytostaatteja, labroja ja useita lääkärikäyntejä erilaisine kuvauksineen ja tutkimuksineen.

Syöpä on kelju sairaus, joka vie hirveästi voimia ja pistää ajattelemaan. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, usko ja toivo paremmasta huomisesta auttaa jaksamaan eteenpäin. Liian pitkälle on turha murehtia, päivä kerrallaan eletään ja katsotaan minkälaisia mutkia matkalle ilmaantuu. Välillä on päiviä, jolloin vihataan koko maailmaa ja vain itketään, ja välillä lennellään onnellisena pilvilinnoissa. Pieniä tekoja ja asioita olen oppinut arvostamaan, samoin kuin nauttimaan tästä hetkestä. Ainakin silloin, kun koko maailma ei kaadu niskaan.

Kovasti tsemppiä, kyllä me eteenpäin tästä vielä porskutamme kohti parempia päiviä, vaikka sitten vain tahdonvoimalla! Välillä tuntuu, että on kauhean vaikea jäsennellä ajatuksiaan syövästä ja sen kanssa elämisestä, toivottavasti jotain sait kuitenkin irti kirjoituksestani. Tältä palstalta löytyy tarkemmin tarinaani, jos kiinnostaa lukea.