Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Nuoret syöpäpotilaat

Mystinen munasarjasyöpä

Tässä tulee pitkä ja sekava sepustus, lukekoon ken jaksaa. Laitan tämän sekä nuoriin potilaisiin että naisten syöpiin, sillä sovin vissiin molempiin kategorioihin...

Sain viikko sitten tietää sairastavani syöpää. Olen kuitenkin ollut jo puolisen vuotta seurannassa omituisen löydöksen vuoksi: Viime syksynä olin laparoskopiassa kystan postamiseksi. Kysta saatiin pois ja kaikki oli muuten siistiä, mutta munasarjoista löytyi kummallista keltaista kudosta, joka leikkaavan lääkärin mukaan muistutti rasvakudosta. Hän ei ollut koskaan aiemmin nähnyt moista. Kudosta ei saatu laparoskooppisesti pois eikä se näyttänyt vaaralliselta, joten jäätiin odottelemaan koepalatuloksia. Useamman kuukauden päästä sain paperilla tiedon, että kudos on hyvänlaatuista mesotelioomaa, mutta löytö harvinainen, joten jatkokonsultaatio on tarpeen. Pian selvisikin, että "löydös ei ole ihan viaton" ja päädyin leikkausjonoon hyvin epätietoisena tilanteestani.

Ja taas odoteltiin pari kuukautta, kunnes pääsin leikkaukseen. Tällöin kasvainta pidettiin borderline-tyyppisenä, ja ideana oli poistaa kasvainkudos sekä tarpeen mukaan munasarjoja, vatsapaitaa, imurauhasia sekä ehkä kohtu. Toinen munasarja ja kohtu jätettiin kuitenkin - ilmeisesti tilanne näytti sen verran siistiltä. Leikkausepikriisiä en ole vielä(kään) saanut.

No, tästä leikkauksesta on vasta muutama viikko, ja kasvaimet osoittautuivatkin patologien mukaan pahemmiksi. Vatsapaidasta löytyi uutena pieni pesäke, mutta käsitykseni mukaan kasvaimet on saatu silmämääräisen täydellisesti poistettua. Imusomukkeet olivat normaalit. Nyt menen kohta uuteen leikkaukseen poistattamaan kohdun, vatsapaidan ja jäljelle jääneen munasarjan, ja sitten alkaakin sytostaattirumba. Elämä meni rysäyksestä uusiksi; luulin, että edellisen leikkauksen jälkeen homma olisi hoidettu. Lääkäritkään eivät ole oikein ennen viimeistä käännettä uskoneet syövän mahdollisuuteen.

Henkisesti olen ollut yllättävän rauhallinen johtuen ehkä siitä, että olen saanut huonoja uutisia ajan kanssa vähän kerrallaan, ja olen osannut vähitellen varautua tähän pahimpaankin. Fyysinen vointini on ollut aivan normaali ja hyvä koko ajan. Lääkärini mukaan ennuste on näillä näkymin hyvä, mutta hänkin myöntää, että tauti on kummallinen, joten mitään takuita ei ole. Diagnoosini on ilmeisesti munasarjan mesoteliooma, mutta käsittääkseni ja toivon mukaan kyse ei ole ihan yhtä vakavasta ja ärhäkästä taudista kuin esim. kauhkomesoteliooma.

En oleta täältä löytäväni vastaavaa tautia sairastanutta, mutta kiinnostaisi kuulla yleisesti munasarjasyöpäpotilaiden kokemuksia. Kuinka vakavaa on jos tauti on molemmissa munasarjoissa ja vatsapaidassa, muttei imurauhasissa? Munasarjasyövän ennusteet ovat synkkää luettavaa, ja sekin vielä, että 60% taudeista uusii (?). Voiko tästä oikeasti selvitä hengissä ja elää jopa vanhaksi? Miten kukaan voi kestää uusiutumisen pelkoa vuosia hoitojen jälkeen - miten päänsä saa pysymään kunnossa?

Ikää on ruhtinaalliset 25 vuotta. Siitä olen kiitollinen, että olen jo hankkinut kaksi lasta, joten kohdunpoisto ei hetkauta. Sen sijaan se kyllä kirpaisee syvältä, jos lapseni jäävät äidittömiksi.
Annuskainen | 16.4.2009 klo 12:10:02