2x munasarjasyöpä

Olen nyt 24v. naisenalku. Ja tässä minun tarinani:

Vuonna 2006 vatsa kasvoi suunnattoman isoksi, kavereitten kanssa naureskeltiin, että tulipa syötyä. Muita oireita ei ollut. Lekurissa todettiin oikeaan munasarjaan iso kysta(n. 17cm) ja 1kk sisällä se leikattiin, patologilla siinä todettiin jotain pahanlaatuista(!). Ja eikun tähystykseen tutkimusleikkaukseen, jossa kuitenkin todettiin, et seuranta vain riittää, eli sen piti olla siinä. Jeee! Elämä jatkuu normaalisti:)

Nyt kesällä 2008 alkoi tulla oireita: vasempaan alavatsaan kivistyksiä, virtsaamistarve lisääntyi ja vatsa kasvoi taas.. Yhdyntäkipujakin oli, ja niiden jälkeisiä verenvuotoja, mut en ole varma johtuiko tästä. Nimittäin oli taas kasvanut siihen ainoaan, vasempaan munasarjaan samantapainen kasvain(n. 14cm). Leikkauksessa otetussa jääleikepalassa todettiin, että tauti oli siis uusiutunut ja ainoa munasarjani poistettiin, kohdun kuitenkin jättivät. Koepalat olivat puhtaat, mutta vatsan huuhtelunäytteessä todettiin viittavia soluja.

Leikkauspvän jälk. pvänä lääkäri pudotti pommin mitä eniten pelkäsin: sanan "syöpä" ja sytostaattihoidot ovat välttämättömät. En 2v. sitten edes tajunnut, että mulla oli jo sillon syöpää ja nyt se vasta kolahti, kun puhuttiin asioista oikeilla nimillä ja suoraan. (Siinäpä kohtaa lääkäri tuntui ojentavan minua, kun olin elänyt vähän tyylillä "Noh, en mä nyt oikee tiiä mikä se oli, mut se on nyt kuitenki ohi")

Sytostaattihoidot alkoi syyskuun lopulla, 6x ja 3vk:n välein. Tukka lähti heti 2vk ekan hoidon jälkeen, mikä oli tosi kova pala, oli totuttelemista peruukkiin.
Hoitokerta kestää aina sen n.8tuntia, olo on silloin ihan hyvä, mutta seur. pvänä alkaa karu todellisuus, joka kestää n.5 pvää: väsyttää aivan jumalattomasti, niveliä kolottaa: polvet,nilkat,ranteet on kipeet, vähän kuvottava olo kokoajan, mutta hyvillä (ja kalliilla=Navoban) PHV-lääkkeillä en ole ainakaan kertaakaan oksentanut. Levottomat jalat, sormenpäistä ja varpaista lähtee tunto. PHV-lääkkeet aiheuttaa ummetusta, joten on kärsitty nyt peräpukamien oireistakin. Nii joo ja kerran vatsa ärtyi niin, et siitäkin tuli erillinen sairaalakeikka. Vatsahapot teki kuperkeikkaa, et tuli jokin vatsakatarrin tyylinen kipukohtaus. Jotkut oireista kestää melkein koko väliajan ja jotkut häviää taas vähäksi aikaa, kunnes on taas uusi hoito.

Nyt on siis enää yksi hoitokerta enää jäljellä, ensi viikolla. *huokaus* Olen ollut koko ajan sairaslomalla, keskeytin juuri alkaneet lääkealan opintoni kun sairastuin, jatkan ensi syksynä. Mulla on siis ollut aikaa itselleni ja mietiskelylle ja rentoutumiselle. Kun olo vähänkin jo paranee, niin järjestetään tyttöjen iltoja tai lähdetään virkistysreissuille, bailaamistakin:)

Mikä mua nyt pelottaa, on se et kohta pitäis alottaa normielämä, mennä takas töihin ja pitää ottaa taas ote arjesta. Saikkua enää helmikuun puoleen väliin asti. Huomaan laiskistuneeni saikun aikana ja unirytmini heittää härän pyllyä. Rakastan nukkumista, mutta nukahtaminen on vaikeaa. Odotan täysillä tukan ja ripsien kasvamista, mut pelottaa, jos en saa otetta normielämisestä. Rutiinit ja "pakkopulla" ei houkuta.
Pelkona on myös syövän uusiutuminen 3.kerran.. Lääkäri ei osaa sanoa ennusteista siltä saralta.. Vain että seuraavat 2-3v ollaan taas varuillaan. En ehkä kestä enää, jos tää p***a taas alkaa alusta.

Niin ja tietenkin tulevaisuudessa törmään asiaan lapsettomuus, joka varmaan kolahtaa vasta silloin ja kovaa..

Miten siis tästä eteenpäin? anyone... ?
Kertokaa omista tuntemuksistanne ja kokemuksista syövästä.