minun tarinani

minulla todettiin pahalaatuinen aivokasvain helmikuussa, leikkaus tehtiin n. viikon päästä toteamisesta, koska oli jo päässyt liian suureksi. leikkauksessa saatiin poistettua pahin..mutta kasvainta jouduttiin jättämään koska ei uskallettu mennä veitsen kanssa enään syvemmälle. tiedossa oli mahdollisuus vasemman puolen halvaantumiseen ja niinhän siinä kävikin. vasen käsi sekä jalka halvaantuivat. leikkauksen jälkeen kummassakaan ei mitään elonmerkkejä. ensimmäinen kuukausi meni makaamiseen ja ihmettelemiseen miten en muka voi liikuttaa omaa jalkaani tai kättäni,heii..minähän olen vasta 24-vuotias..jolla piti olla kaikki vielä edessäpäin.pikkuhiljaa pääsin pyörätuoliin ja opettelemaan sen käyttöä, mutta kaikki muu oma henkilökohtainen toimintani kuten suihkut, vessassakäynti oli hoitajien varassa. oli se kummallista joskus jopa inhottavaa ,kun ajatus siitä,että kuukausi sitten olit mielestäsi aivan terve ja nyt joku pesee sinut ja nostelee paikasta toiseen..Onneksi olen sisukas tyttö jolta ei yleensä heti usko lopu. Olin kovasti treenannut jalkaani ja rupesin huomaamaan, että sain sitä jo ihan hivenen liikutettua.Pian pääsin kokeilemaan jo seisomista. Itkuhan siinä tuli vaikka pystyinkin vaan seisomaan n. 3sekuntia kerrallaan ja avustajan tukemana. mutta alkuhan sekin oli. Pääsin kaupungin sairaalaan kuntoutusosastolle jossa pääsimme jo kyynärsauvavaiheeseen, eikä tarvinut koko aikaa enään istua tuolissa. siirryin viimeiseksi paimion sairaalaan kuntoutumaan...ja nyt on n.5kk sairaalassa olo takanapäin kun pääsin vihdoinkin kotiin. Tällähetkellä kävelen kepin kanssa, hitaasti mutta varmasti. Vielä on paljon hiottavaa sen kanssa, uudelleen kävelyn opettelu ei valitettavasti ole niin helppoa kun luulisi. Kädessäni ei ole paljoakaan muutoksia..muutamia pieniä liikkeitä mutta ei muuta. Toivoani en suinkaan ole senkään suhteen menettänyt, kyllä se sieltä tulee kun on tullakseen. sädehoidot osaltani ohi ja tällähetkellä vielä sytostaatit menossa. Tiedän ,että tämä ei ole vielä ohi, koska kasvainta on yhä aivoissani Ei tämä minua lannista,ei ainakaan vielä. hymyillen eteenpäin ja päivä kerrallaan.
onkohan täällä muilla samanlaisia kokemuksia..